Oletteko koskaan ajatelleet, miksi joku valitsee viettää aikaansa rikollisen tai päihteitä käyttävän alakulttuurin parissa? Minä olen. Olen miettinyt vuosia myös sitä, miten me saisimme rikostaustaiset kiinnittymään takaisin yhteiskuntaan. Nyt sinä lukijana ehkä mietit, että miksi minä haluan rikostaustaiset takaisin yhteiskuntaan? Haluan rikostaustaiset takaisin yhteiskuntaan, koska on meille kaikille parempi, että yhteiskuntamme jokainen jäsen olisi rakentamassa hyvinvointivaltiotamme. Jos yksilöt eivät osallistu hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen, muun muassa palkkatyötä tekemällä, pahimmillaan he käyttävät aikaansa yhteiskunnan tuhoamiseen. Syrjäytymistä ehkäisevät ja vähentävät toimet ovat mielestäni tärkeimpiä keinoja yhteiskunnallisen turvallisuuden luomisessa.
Yksi näkökulma jonka kautta olen asiaa pohtinut, on perheen näkökulma. Rikostaustaisten perhetausta on usein rikkonainen ja aikuisuuteen on saatettu ponnistaa lastensuojelulaitoksen kautta. Näin ollen suhteet lapsuudenperheeseen ja sukuun saattavat olla ohuita, tai niitä ei ole laisinkaan. Ihminen kaipaa kuitenkin yhteisöä, johon kuulua. Vuosien myötä rikoskumppaneista ja päihteidenkäyttötutuista muodostuu rikostaustaiselle yhteisö, perhe. Usein on niin, ettei yhteisö tue kovinkaan hyvään suuntaan valintatilanteissa. Yhteisössä ryypätään, käytetään huumeita ja tehdään rikoksia, mutta yhteisölle muodostuu myös muita merkityksiä. Heistä tulee ihmisiä, joiden kanssa rikostaustainen on päivittäin tekemisissä, jakaa kokemuksiaan sekä saa apua ja tukea tarvittaessa. Voisi siis todeta, että rikollinen alakulttuuri toimii ikään kuin perheenä. Jäljelle jää kysymys, kuinka siitä irtaannutaan.
Kuntoutumisen näkökulmasta tilanne on monimutkainen. Rikollisesta elämäntavasta luopuminen ja muutosprosessi vaativat usein sitä, että vanhasta yhteisöstä on irtaannuttava. Yhteydenpito vanhan yhteisön kanssa on usein muutosprosessissa olevalle rikostaustaiselle riski, koska yhteisössä edelleen käytetään päihteitä ja tehdään rikoksia, vaikka yksi sen jäsenistä haluaisikin valita toisenlaisen tavan elää. Mitä vaihtoehtoja rikostaustaiselle jää? Joko hän jää yksin, tai yrittää alkaa muodostaa suhteita lakia noudattavan yhteiskunnan jäsenten ja yhteisöjen kanssa.
Miten otamme vastaan kuntoutuvan, entisen rikoksentekijän? Millainen on vastaanotto polun päässä? Ymmärrettävästi yhteiskunnassa suhtaudutaan rikoksentekijöihin epäilevästä ja heitä pidetään riskinä. Mutta jos emme anna entiselle rikoksentekijälle mahdollisuutta kuntoutua ja tulla osaksi yhteiskuntaa, jää jäljelle vaihtoehto, jossa palataan takaisin vanhaan yhteisöön ja rikolliseen elämäntapaan.
Muutospolulla, jonka rikostaustainen joutuu kulkemaan, tarvitaan tukitoimia. Yksin elämänmuutoksen toteuttaminen on haastavaa. Tarvitaan rikosseuraamusalan, sosiaalitoimen, työvoimatoimen ja monen muun viranomaisen tiivistä yhteistyötä. Lisäksi tarvitaan erilaisten järjestöjen tukea. Usein järjestöjen tuottama tuki muutosvaiheessa onkin ensiarvoisen tärkeää, koska järjestöjen työntekijät puolueettomina toimijoina pystyvät tuottamaan myös uusia sosiaalisia suhteita ja merkityksellistä elämänsisältöä.
Rikostausta on usein elinikäinen leima. Usein sanotaan, että varsinainen tuomio alkaa vasta vapautumisen jälkeen. On kuitenkin meidän kaikkien eduksi, jos saamme integroitua rikostaustaiset takaisin yhteiskuntaan. Pisimmänkin tuomion jälkeen vankilat ovet joskus aukeavat. Me voimme omalla toiminnallamme olla tukemassa, että rikostaustainen pystyisi valitsemaan oikean polun. Näin rakennamme turvallisempaa tulevaisuutta.
Kati Kaarlejärvi, Oulu
Projektipäällikkö Vuolle Setlementti ry:n Via Vis-Väkivaltatyön hankkeessa, KRIS-Oulu ry:n hallituksen puheenjohtaja ja sosiaalialan opettaja. Eduskuntavaaliehdokas Oulun vaalipiirissä.