Minua inspiroivat vahvat naiset, jotka eivät anna periksi. Ajattelen usein olevani kiitollisuudenvelassa niille, jotka ovat raivanneet tietä naisille yhteiskunnan eri sektoreilla. Doris Lessing, Tove Jansson, Minna Canth, Tarja Halonen, Anni Sinnemäki, Irja Askola, Koko Hubara ja Miina Sillanpää. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Vielä konkreettisemmaksi tämä on muuttunut oman pienen tyttöni syntymän jälkeen. Minä haluan, että hän saa voimaa siitä tiedosta, että tässä maassa nainen saa olla vahva. Että lukemattomat naiset ennen häntä ovat taistelleet, jotta hänellä olisi tilaa tavoitella unelmiaan. Tästä on kyse myös tänään vietettävässä tyttöjen päivässä. Työstä, jota teemme seuraavia sukupolvia varten.
***
Aiemmin ajattelin, että naisten aseman parantuminen Suomessa on itsestäänselvyys. Mutta viimeinen vuosi on kääntänyt kelloa taaksepäin.
Sipilän hallitus kirjoitti hallitusohjelmaansa, että Suomessa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Tämän jälkeen hallitus on kunnostautunut tekemään Suomen ennätystä naisten aseman heikentämisessä: päivähoidon leikkaukset, ryhmäkokojen kasvattaminen ja päivähoito-oikeuden rajoittaminen, naisvaltaisten alojen lomarahojen leikkaukset, työajan pidentäminen ilman lisäpalkkaa ja turvakotien riittämätön rahoitus.
Kaikki nämä muutokset vaikeuttavat naisten asemaa työelämässä ja yhteiskunnassa. Sipilän hallituksen leikkausesitykset ovat kerta toisensa jälkeen osuneet juuri naisiin, mutta niiden sukupuolivaikutuksista ei haluta puhua.
***
Myös muiden vähemmistöjen syrjintä on aivan liian vaiettu kysymys politiikan johtopaikoilla. Ihmisen täytyi kuolla, jotta hallituspuolueet saatiin selväsanaisesti sanoutumaan irti väkivaltaisista uusnatseista. Valitettavasti meidän aikanamme naisviha kytkeytyy vahvasti seksismiin ja rasismiin. Miten niitä vastaan voidaan taistella?
Ensinnäkin meidän on tunnustettava, että naisviha ei johdu naisista tai muista vähemmistöistä itsestään. Viha juontaa juurensa epävarmuudesta, pelosta ja vallasta.
Meidän on lisättävä ihmisten tietoisuutta sukupuolen moninaisuudesta ja rakenteellisesta syrjinnästä, jota monet vähemmistöt kohtaavat. Esimerkiksi rodullistetuilla naisilla on riski tulla moninkertaisesti syrjityiksi. Me tarvitsemme turvallisia tiloja, joissa ihmiset voivat jakaa kokemuksiaan ja saada apua. Me tarvitsemme laaja-alaista uuden ajan feminismiä, joka tunnistaa syrjinnän eri ulottuvuudet ja läpäisee kaikki yhteiskunnan osa-alueet.
Näitä asioita ei korjata vain lakeja muuttamalla. Meidän jokaisen on otettava vastuuta asiasta. Kodeissa, kouluissa, päiväkodeissa, työpaikoilla. Pelolla ei voi perustella väkivaltaa tai syrjintää. Toisaalta vastuuta pitää ottaa myös siellä, missä valta oikeasti on – siellä, mistä tätä maata johdetaan. Hiljainen hyväksyntä johtavien poliitikkojen taholta on yhtä tuomittavaa, kuin vihan lietsonta itsessään.
***
Me emme saa pitää tasa-arvoa Suomessa itsestäänselvyytenä, se on asia jota on puolustettava joka päivä. Ei meidän itsemme takia, vaan tyttäriemme takia ja heidän tyttäriensä takia. Me emme voi lannistua pilkasta tai vähättelystä emmekä hyväksyä naisten ja muiden vähemmistöjen asemaa heikentävää politiikkaa. Koska jokaisen pienen tytön pitäisi tässä maassa tietää, että hänestä voi tulla presidentti ihan yhtä todennäköisesti kuin hänen veljestään.
Emma Kari, kansanedustaja
Johanna Sydänmaa