Haastoimme Vihreiden puheenjohtajahdokkaat vastaamaan neljään tasa-arvoa koskevaan kysymykseen. Vihreät on ollut feministinen puolue vuodesta 2014, jolloin se kirjattiin puolueen tavoiteohjelmaan. Feminismi ja tasa-arvon edistäminen ovat läpileikkaavia teemoja kaikessa puolueen toiminnassa.
Uutta puheenjohtajaa valittaessa haluamme varmistaa, että tasa-arvoasiat ovat turvattuina puolueen toiminnassa tulevaisuudessakin. Lue alta puheenjohtajaehdokkaiden näkemyksiä tasa-arvosta!
1. Mikä on ollut paras tasa-arvosaavutuksesi vihreänä vaikuttajana?
Touko Aalto: Olen puolustanut voimakkaasti matalapalkkaisten naisvaltaisen alojen työntekijöiden oikeuksia niin valtion talousarviotyön kuin sote-uudistuksen yhteydessä ja olen tuonut osaltani tämän kentän ääntä osaksi julkista keskustelua. Olen pitänyt eduskunnassa ja julkisuudessa paljon esillä perhevapaiden uudistamisen välttämättömyyttä sekä osa-aikaisen maksuttoman varhaiskasvatuksen merkitystä. Olen aina puolustanut sukupuolivaikutusten arviointia kaikessa päätöksenteossa sekä pitänyt kiinni sukupuolikiintiöistä vaikka niihin liittyy myös ongelmia. Tärkein tasa-arvotekoni on siis pitkäjänteinen ja systemaattinen tasa-arvoa korostava poliittinen linja.
Mika Flöjt: Viime valtuustokaudella esitin Kuusamon kaupunginhallituksessa että Kuusamo ottaa käyttöönsä suvaus-kriteerit & tekee tasa-arvo-ohjelman. Esitys meni valmisteluun ja lopulta Suvaus kriteerit päätettiin yksimielisesti kaupunginhallituksessa. Suvaus-kriteerit & tasa-arvo-ohjelma on nyt nyt toimeenpanovaiheessa. Lisäksi muun muassa viimeksi nyt lauantaina 13.3 Kuusamon torilla perinteisessä äitienpäiväjuhlassa (missä kukitettiin 500 äitiä ruusuilla torilla, sairaalassa ja vanhustentalossa, missä olin myös kukittamassa) puhuin tasa-arvon edistämisen puolesta ja kirjailija Reino Rinteen esiinnostamasta Koillismaan naisten erityisroolista puhtaan luonnon ja Kuusamon äitimaan vaalijana.
Emma Kari: Varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtajana sain läpi päätöksen, että lasten tasa-arvoinen oikeus päivähoitoon säilyy pääkaupungissa eikä ryhmäkokoja kasvatettu. Tämä päätös antoi selkänojaa monille kuntapäättäjille haastaa hallituksen epätasa-arvoista politiikkaa. Espoo, Tampere, Turku ja monet muut kunnat päätyivät tekemään samoja ratkaisuja.
Maria Ohisalo: Politiikassa ei kukaan tee mitään yksin, vaan tuloksia syntyy yhteistyöllä. Olen ollut mukana edistämässä esimerkiksi perhevapaiden uudistamista niin puolueessa kuin ay-liikkeessä ja ollut torppaamassa Sipilän hallituksen yli 30 prosentin asiakasmaksukorotuksia erikoissairaanhoitoon sairaanhoitopiirin hallituksessa; köyhyys ja sairaus kulkevat usein käsikkäin ja ne ovat hyvin sukupuolittuneita kysymyksiä.
Krista Mikkonen: Olen pitänyt tasa-arvoteemoja esillä koko poliittisen urani aikana. Konkreettisia saavutuksiani Joensuun kuntapolitiikassa on liikuntajärjestöavustusten kriteerien muuttaminen niin, että sitä saa muutkin kuin urheiluseurat, jolloin esim. tanssi pääsi mukaan. Ansiostani kaupunki sitoutuu sukupuolikiintiöihin konserniyhtiöissä sekä joensuulaisjäsenten osalta kaikissa muissakin nimityksissä, vaikka tasa-arvolaki ei sitä edellytä. Kansanedustajana olen tehnyt talousarvioaloitteen lisärahan saamiseksi turvakodeille. Eduskunnassa olen ollut aktiivisesti mukana naisverkoston toiminnassa ja tänä vuonna sen varapuheenjohtajana. Olemme nostaneet esiin ministerien kanssa keskustellessamme mm. Istanbulin sopimuksen toimeenpanon, siten sukupuolivaikutusten huomioimisen sekä vaadimme hallitukselta tasa-arvo-ohjelmaa, jonka se sitten jälkijunassa laatikin.
Olli-Poika Parviainen: Eduskunnassa pidän tasa-arvo -ja yhdenvertaisuuskysymyksiä esillä työssäni. Esimerkiksi hallintovaliokunnassa olen tuonut tasa-arvonäkökulmia mm. maahanmuuttokeskusteluun. Olen perehtynyt aiheeseen melko laajalti ja myös kansainvälisesti. Konkreettisena tasa-arvosaavutuksena olen aiemmin Tampereen apulaispormestarina puuttunut esimerkiksi syrjintään, seksismiin ja rasismiin tiukasti ja näkyvästi myös julkisuudessa.
2. Mitkä ovat kolme tärkeintä tasa-arvotavoitetta, joita puheenjohtajana lupaudut edistämään?
Touko Aalto: 1. Perhevapaajärjestelmän uudistaminen 5+5+5 -mallin mukaisesti ja sen kautta naisten työllisyysasteen nostaminen ja tasa-arvon lisääminen työmarkkinoilla. 2. Koulutuksen tasa-arvon vaaliminen ja kehittäminen, jotta etenkään nuoret pojat eivät syrjäydy ja tyttöjen saadaan enemmän miesvaltaisille aloille ja poikia enemmän naisvaltaisille aloille. 3. Perheväkivallan nollatoleranssin edistäminen.
Mika Flöjt: 1. Sama palkka sukupuolesta riippumatta. 2. Julkisista sukupuolikiintiöistä eri toimielimissä kiinni pitäminen ja niiden edistäminen myös yksityissektorilla 3. Tasa-arvoinen kohtelu kaikkia Vihreitä toimijoita kohtaan politiikassa.
Emma Kari: 1. Perhevapaiden uudistaminen. Olen valmistellut vihreiden perhevapaamallin, jossa isien korvamerkittyä osuutta kasvatetaan ja vapaat ottavat paremmin huomioon esimerkiksi yhden vanhemman perheet ja muut monimuotoiset perheet. 2. Poikien syrjäytymiskierteen katkaisu. Pienet pojat tarvitsevat sukupuolisensitiivisyyttä varhaiskasvatuksessa ja kouluissa siinä missä tytötkin. Olen valmistellut vihreille Pelastetaan pojat -ohjelman, jossa käydään läpi tarvittavia toimenpiteitä, jotta saamme pojat pidettyä mukana. 3. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen koko maahan. Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli suuri saavutus suomalaisille naisille. Hallituksen päätös lopettaa lasten tasa-arvoinen päivähoito-oikeus eriarvoistaa lapsia ja heikentää naisten asemaa työelämässä.
Maria Ohisalo: 1. Perhevapaajärjestelmä tulee pikaisesti uudistaa tasa-arvoisemmaksi. Perhevapaisiin tarvitaan lisää joustavuutta, ja mallin tulee kannustaa myös isiä jäämään kotiin lasten kanssa nykyistä useammin. 2. Lupaan tehdä töitä, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevia autetaan ja tuetaan. Tämä tarkoittaa muun muassa köyhyyden ja huono-osaisuuden torjuntaa ihmiselämän eri vaiheissa, inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa, paperittomien ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä selkeitä panostuksia kehitysyhteistyöhön. Translain uudistaminen ihmisoikeusperusteisesti on yksi osa eriarvoisuuden vastaista työtä. 3. Sukupuolittunut väkivalta on ongelma, josta ei puhuta tarpeeksi. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen ihmisoikeustilanteen häpeäpilkku. Joka kolmas suomalaisnainen on kokenut lähisuhteessaan väkivaltaa. Suomi on sitoutunut kansainväliseen Istanbulin sopimukseen eli Euroopan neuvoston sopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisystä ja torjunnasta, mutta sopimuksen toimeenpano laahaa pahasti jäljessä. Esimerkiksi turvakotipaikkoja tarvitaan runsaasti lisää. Miesten kohtaama väkivalta taas on usein päihteisiin liittyvää ja päihdeongelmaan ratkaisut löytyvät mm. matalan kynnyksen päihdepalveluista, masentuneisuuden hoidosta ja ennaltaehkäisystä sekä tietyistä päihteiden saatavuuteen ja hintaan liittyvistä ratkaisuista.
Krista Mikkonen: 1. Perhevapaiden uudistaminen ja vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken. 2. Työelämän tasa-arvon edistäminen. 3. Poikien ja nuorten miesten syrjäytymisen ehkäiseminen.
Olli-Poika Parviainen: 1. Tasa-arvoinen yhteiskunta ei tule valmiiksi. Meidän on puolueena tarkasteltava jatkuvasti omaa toimintaamme ja arvioitava tavoitteitamme esimerkiksi yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden näkökulmista. Sitoudun siihen, että huomioimme tasa-arvonäkökulman kaikessa toiminnassamme ja edistämme politiikallamme jatkossakin laajaa yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä. 2. Sitoudun siihen, että tuomme uusia feministisiä avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun ja laajennamme aiheen käsittelyä yhteiskunnassa. 3. Sitoudun puheenjohtajana tasa-arvonäkökulmat huomioivaan johtamiseen, yhteistyöhön ja vastuunjakoon puolueen sisällä.
3. Minkälaisena näet poliittisten naisjärjestöjen roolin viiden vuoden päästä?
Touko Aalto: Minä en ole paras ihminen vastaamaan tähän, mutta kysyttäessä vastaan muutaman ajatuksen pohdittavaksi. Mielestäni olisi hyvä asia, jos viiden vuoden päästä naisjärjestöt puhuisivat yhä voimakkaammalla yhteisellä äänellä. Voisi olla hyvä pohtia eri naisjärjestöjen yhteistyön tiivistämistä tai jopa yhdistymistä, jotta yhteinen ääni kuuluisi paremmin ja vaikuttavammin.
Mika Flöjt: Erittäin tärkeänä – tasa-arvo ei ole valmis Suomessa eikä varsinkaan maailmalla. Katson että suomalaisten/ pohjoismaisten naisjärjestöjen tulisi kotimaiden lisäksi edistää hyviä käytäntöjä sekä poliittisia ratkaisuja myös kansainvälisillä kentillä erityisesti niissä maissa missä naiset kohtaavat erilaista syrjintää ja epätasa-arvoa. Mikä tähän olisi hyvä tapa tai foorumi, sitä en vielä tiedä. Pohjoismaiden esimerkkiä tulisi jollakin tavalla saada edistettyä myös muissakin kulttuureissa ja myös osin kulttuureissa jotka ovat vasta rantautuneet myös maahamme.
Emma Kari: Poliittisten naisjärjestöjen merkitys naisten osallistumisen ja naisten äänen kuulumisen kannalta on suuri. Toivon, että poliittiset naisjärjestöt jatkavat sekä keskinäistä yhteistyötään että vahvaa toimintaansa puoluekentällä. Naistoimintaan korvamerkitty osa puoluetuesta on säilytettävä.
Maria Ohisalo: Niin kauan kuin politiikassa on yliedustus miehillä, tarvitaan naisjärjestöjen tekemää tasa-arvotyötä. Valitettavasti tasa-arvotilanne näyttää viime vuosina ottaneen askelia taaksepäin myös politiikassa: valtaa käyttävät yhä vahvemmin valkoiset keski-ikäiset miehet. Poliittiset naisjärjestöt ovat myös yhteistyössä saaneet paljon aikaan Suomessa; tätä työtä tarvitaan myös tulevaisuudessa.
Krista Mikkonen: Tulevaisuudessakin poliittiset naisjärjestöt ovat merkittäviä tasa-arvotoimijoita puolueiden sisällä ja niiden merkitys on tärkeää tunnustaa. Toivottavasti ne ovat viiden vuoden päästä vielä nykyistä vahvempia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Tällä hetkellä tasa-arvokehitys on pysähtynyt tai on jopa pakitettu. Siksi poliittisten naisjärjestöjen aktiivisuutta tarvitaan entistä enemmän. Järjestöjen tulee nostaa tasa-arvokysymyksiä esiin julkisuudessa ja puolueiden sisällä, kannustaa naisia mukaan politiikkaan, tukea ja kouluttaa mukana olevia naisia sekä toimia myös kansainvälisesti. Puolueiden sisällä naisjärjestöjen tulee vaatia, että sukupuolet ovat tasaisesti edustettuina ja politiikan sukupuolivaikutukset selvitetään.
Olli-Poika Parviainen: Vaikka tasa-arvokysymykset ovat Vihreissä keskimääräistä suomalaista puoluetta paremmalla tolalla, tähän ei pidä tuudittautua, vaan meidänkin on arvioitava toimintaamme rakentavan itsekriittisesti. Vihreillä on osin samoja tasa-arvohaasteita kuin muillakin. Naisjärjestöjen roolin näen jatkossakin tärkeänä. Ne tuovat paitsi näkökulmia puolueiden työhön, myös mahdollistavat osaltaan sukupuolisensitiivisemmän tilan poliittiseen toimintaan osallistumiselle.
4. Oletko feministi ja mitä se sinulle tarkoittaa?
Touko Aalto: Kyllä. Feminismi tarkoittaa minulle paljon enemmän kuin vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se tarkoittaa aktiivisesti kaikkien ihmisryhmien välistä yhdenvertaisuutta sekä yhteiskunnan rakenteissa olevan syrjinnän tunnistamista ja poistamista On tärkeää tunnistaa myös omat etuoikeudet ja siitä kumpuava valta-asema ja miten se vaikuttaa muiden mahdollisuuksiin tuoda itseään ja ajatuksiaan osaksi yhteistä keskustelua. Itse olen esimerkiksi valkoihoinen kantasuomalainen isokokoinen heteromies, joka antaa jo itsessään minulle erilaisen mahdollisuuden tehdä työtäni ja saada ääneni kuulluksi. Jo sen takia korostan kaikessa politiikassa kaikkien ihmisten osallisuutta ja jokaisen ihmisen mielipiteen tärkeyttä ja merkitystä. Ei voi olla niin, että vain kovaäänisin ja röyhkein saa äänensä kuuluviin ja muiden tehtävänä on seurata asioiden kulkua vierestä. Minun tehtäväni on taistella sen puolesta, että jokainen ihminen tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Sellainen feministi minä olen.
Mika Flöjt: Aikoinaan Arktisten alueiden tutkijana olin yksi keynote-puhuja Islannin Akureyrissä Arctic Gender Balance -konferensissa missä käsiteltiin arktisen alueen tilaa tasa-arvokysymyksissä. Allekirjoittanut piti esitelmän kansainvälisen naisliikkeen vaikutuksesta menestyksellisen YK:n myrkkykemikaalisopimuksen (Stockholm Convention on POPS) synnyttämiseen. Osallistuin neuvotteluprosessiin. Myrkkykemikaalisopimuksen symbolina on imettävä Inuittinainen. Konferessi oli kaksipäiväinen ja se käsitteli hyvin monia eri epätasa-arvo-ongelmia mitä esiintyy eri Arktisten valtioiden yhteisöissä ja rakenteissa. Kuuntelin kaikki konferenssin esitelmät, ja ymmärsin että myös miesten tulee puhua näistä ongelmista ja pyrkiä ratkaisemaan niitä, jotta eriarvoisuus, sosiaaliset ongelmat, syrjintä ja epätasa-arvo poistuisi. Olen kyllä useimmiten käyttänyt termiä tasa-arvon kannattaja/edistäjä puheissani ja kirjoituksissa, mutta jos se tarkoittaa feministiä että pyrin tasa-arvoisempaan maailmaan niin sitten varmaan olen feministikin.
Emma Kari: Kun Ville Niinistö haki puolueen puheenjohtajaksi kuusi vuotta sitten, häneltä ei kysytty kertaakaan, miten hän pienten lasten vanhempana pystyisi siihen. Minulta kuitenkin kysytään tämä kysymys viikoittain. Siksi olen feministi. Feminismi tarkoittaa minulle vapautta. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnasta saataisiin kitkettyä kaikki sukupuoleen, rotuun, etnisyyteen, luokkaan, sosioekonomiseen asemaan tai muuhun ihmisen ominaisuuteen liittyvät rakenteet, jotka tuottavat eriarvoisuutta ihmisten välille.
Maria Ohisalo: Olen feministi. Se tarkoittaa minulle pyrkimystä yhteiskuntaan, joka on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kaikille. Feminismi tarkoittaa minulle myös omien etuoikeuksien tunnistamista ja sen huomioimista, että yhteiskunnassa on useita risteäviä syrjinnän muotoja. Se yhteiskunta, joka on sortanut naisia, on sortanut myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, sukupuolivähemmistöjä ja etnisiä vähemmistöjä. Feminismi on minulle väistämättä antirasismia ja jatkuvaa työtä ihmisoikeuksien toteutumiseksi.
Krista Mikkonen: Olen feministi. Minulle se tarkoittaa sitä, että sukupuoli tai sen ilmaisu ei saa määrittää ihmisen mahdollisuuksia tai sitä, miten häneen suhtaudutaan. Haluan olla rakentamassa yhteiskuntaa, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja jokainen voi olla oma itsensä. Yhteiskunnan rakenteita tulee muuttaa siten, että ne eivät ole sukupuolittuneita. Tarvittaessa heikommassa asemassa olevaa sukupuolta tulee tukea ylimääräisin resurssein tilanteen parantamiseksi. Meillä on esim. työmarkkinoilla paljon syrjiviä rakenteita, jotka tulee korjata. Naisen euro on edelleen miehen euroa pienempi ja epätyypilliset työsuhteet ovat naisille yleisempiä. Hoitotyö kasaantuu usein naisille ja tämä lisää naisten köyhyyttä eläkkeiden jäädessä pieneksi. Samanaikaisesti varallisuus kerääntyy miehille. Miesten kohdalla terveys- ja koulutuserot ovat naisia suurempia ja miesten eliniänodote on naisia pienempi. Sukupuolittaminen alkaa jo lapsena ja koulutusvalinnatkin ovat hyvin sukupuolittuneita. Nämä kaikki vaativat rakenteisiin puuttumista.
Olli-Poika Parviainen: Olen feministi. Minulle vihreä feminismi merkitsee kaikkien yhdenvertaisuutta ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamista kaikille niin omassa arjessa, kuin politiikan eri tasoillakin. Miehenä katson olevan erityisen tärkeää havaita ja purkaa sukupuolittavia ja sukupuolittuneita rakenteita yhteiskunnassa. Feminismi tarkoittaa minulle myös sitä, että ihmiset huomioidaan ennen kaikkea yksilöinä ja moninaisuus ja erilaisuus nähdään yhteiskunnassa voimavaroina. Feminismi on keskeinen yhdenvertaisen tulevaisuuden rakennusosa.
Johanna Sydänmaa