[et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”3.22″ global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”3.25″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”3.25″ custom_padding=”|||” global_colors_info=”{}” custom_padding__hover=”|||”][et_pb_text _builder_version=”4.14.4″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat” hover_enabled=”0″ global_colors_info=”{}” sticky_enabled=”0″]
Lähdin aikanaan opiskelemaan fysioterapiaa nähtyäni lapsena, kuinka eräs taitava fysiotepeutti opetti mummini kävelemään uudestaan aivohalvauksen jälkeen. Silloin mietin, ettei ole hienompaa ammattia kuin se, jossa voi auttaa toisen ihmisen takaisin jaloilleen. Tehdä hänestä taas itsenäisen ihmisen.
Ei ole lainkaan yhdentekevää onnistua tukemaan toisen ihmisen elämää oli kyseessä sitten vamma, sairaus, ikääntyminen, työkyvyn menetys tai muu tapahtuma elämässä. Tarvitsemme heitä, jotka kuulevat ja auttavat kun lapsen terveys aiheuttaa huolta. Heitä, joilla on aikaa lukea seurana päivän lehteä ja ulkoilla isoäidin kanssa palvelutalossa. Heitä, jotka suojelevat ja kuljettavat eteenpäin haavoittuvimpiamme.
Tarvitsemme heistä jokaisen, ja paljon enemmänkin. Ja he tarvitsevat meidän arvostuksemme.
En ole varmasti ainoa, jota sote-alan hierarkkisuus hiertää. Vanhentuneet tavat ja asenteet istuvat tiukassa, mikä kuuluu niin tavassamme puhua sote-alasta kuin ammattilaisista. Arvostusta tuntuu riittävän vain kriiseissä ja vain osalle ammattiryhmistä, vaikka ihan kaikkia tarvitaan, joka päivä.
Sote-alan moniammatillisuuden arvostuksen puute näkyy laajana osaajapulana ja työntekijäkatona. Se näkyy työolosuhteissa ja palkkauksessa. Suomi ja täällä asuvien hyvinvointi on rakennettu matalapalkkaisten, naisvaltaisten alojen perustuksille. Nämä palkat eivät vastaa työn vastuuta ja vaativuutta tai palkkatasa-arvoa.
Sote-ala kaipaa uudistumista. Hyvinvointialueilla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus rakentaa tuoretta, tehokasta ja toimivaa, sekä tuulettaa vanhentuneita asenteita.
Osaajien ammattitaitoon on luotettava, sillä se on työmotivaation pohja, joka lisää ihmisen halua kehittää osaamistaan. Minusta ei ole oikein, että jatkuva resurssipula ja heikko johtaminen estävät esimerkiksi lapsia hoitavaa sairaanhoitajaa tekemästään työtään niin hyvin, että hän voi tuntea ammattiylpeyttä. Liian monelta ammattilaiselta viedään heikolla johtamisella mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, mikä syö tehokkaasti ammattilaisen työmotivaatiota.
Ihmiskehon ja mielen toiminta on niin laaja kokonaisuus ettei kukaan yksittäinen ammattilainen tai ammattiryhmä voi ottaa sitä yksinään haltuun. Juuri siksi meille on kehittynyt eri ammattialoja ja erikoistumiskoulutuksia, jotta ihmisen ongelmat voidaan hoitaa hyvin ja yksilöllisesti. Ei suurinpiirtein ja vähän väistellen. Sote-ala on palapeli, jossa jokaisella ammattilaisella on oma, korvaamaton rooli.
Uusilla hyvinvointialueilla meillä on mahdollisuus rakentaa uutta: ravistella rakenteita, ja osoittaa viimein sote-alan ammattilaisille se, että heitä arvostetaan.
Noora Koponen
Kirjoittaja on kansanedustaja, fysioterapeutti ja ehdolla aluevaaleissa Länsi-Uudellamaalla
Kuva: Salla Merikukka
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]