[et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” global_colors_info=”{}”][et_pb_text _builder_version=”4.18.0″ _module_preset=”default” hover_enabled=”0″ global_colors_info=”{}” sticky_enabled=”0″]
Translakia ollaan viimein uudistamassa eduskunnassa. Räikeä ihmisoikeusloukkaus eli lisääntymiskyvyttömyyden edellytys sukupuolen korjaamiseksi poistetaan laista pian. On merkittävää että oikeudellinen sukupuolen korjaaminen erotetaan lääketieteellisistä prosesseista, mutta valitettavasti alaikäiset ovat jäämässä tämän parannuksen ulkopuolelle.
Ihmisoikeusjärjestöjen kannat ovat hyvin yhtenäisesti transnuorten oikeudellisen itsemäärittelyoikeuden puolella.
Myös pitkäikäiset feministiset järjestöt kuten 130-vuotias Naisasialiitto Unioni, 72:n jäsenjärjestön Naisjärjestöjen Keskusliitto ja Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry peräänkuuluttavat nuorten huomioimista translain uudistuksessa.
On kestämätöntä sivuuttaa tai häivyttää näin painokkaat asiantuntijanäkemykset poliittisessa päätöksenteossa. Siksi on niin tärkeää että Vihreiden poliittinen ohjelma linjaa translasten ja -nuorten oikeuksien parantamisen selkeäksi poliittiseksi tavoitteeksi.
Euroopan perusoikeuksien viraston 2020 kyselyn perusteella 46% transihmisistä oli kokenut syrjintää vain viimeisen vuoden sisällä Suomessa. Esimerkiksi jatkuva väärinsukupuolittaminen on kuluttavaa ja altistaa syrjinnälle. Jo se että omissa henkilöpapereissa oleva sukupuolimerkintä vastaa omaa sukupuolen kokemusta on äärimmäisen tärkeä askel syrjinnän ja vähemmistöstressin vähentämiseksi. Tämä oikeus tulisi olla myös alaikäisillä.
Antigender -kielenkäyttö pyrkii hämärtämään feministisen toiminnan ja syrjinnän rajaa
Kansainvälisesti huolestuttavan nopeasti leviävä antigender -ajattelu kyseenalaistaa sekä naisten oikeuksia, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia että transoikeuksia, ja pyrkii hämärtämään näiden suhdetta toisiinsa. Ajattelu on rantautunut Suomeenkin.
Transoikeuksia vastustetaan jopa feminismin puolustamisen varjolla. Tavoitteena on hämmennys feministien keskuudessa. Tässä pitää olla tarkkana: transihmisten, myös transnuorien, itsemäärittelyoikeuden kyseenalaistaminen on syrjintää eikä feminismiä. Naisten oikeuksien puolustamisen pitää tarkoittaa myös transnaisten oikeuksien puolustamista.
Aidosti feministinen politiikka purkaa valtarakenteita jotta jokaisella olisi vapaus olla oma itsensä. Eri kamppailut oikeuksien toteutumisesta risteävät ja ovat toisistaan riippuvaisia. Siksi minä puolustan myös siskojeni, sisarusteni ja muiden patriarkaatista kärsivien oikeuksia silloinkin kun ne eivät kosketa itseäni suoraan.
Ja siksi feminismissä ei voi olla LHBT:tä ilman T:tä.
Kirjoittaja on Vihreiden naisten 2. varapuheenjohtaja Tampereelta ja ehdolla eduskuntavaaleissa 2023.
Tekstiä muokattu 18.10. klo 16:28: Naisjärjestön keskusliiton jäsenjärjestöjen määrä päivitetty oikeaksi.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]