Vihreiden politiikan ytimessä on ajatus, että jokainen voi elää elämäänsä omana itsenään, vapaana syrjinnästä, väkivallasta ja rasismista. Olenkin erittäin huolestuneena seurannut viime vuosien kehityskulkuja, jotka vievät kauemmas tästä tavoitteesta.
Eurovaalien yllä leijuu uhka äärioikeiston noususta.
Useassa EU-maassa äärioikeistolaiset puolueet kilpailevat kannatusluvuillaan suurimpien puolueiden paikoista. Oikeistopopulistisilla puolueilla on nähty viime vuosina huimia kannatuslukuja niin Saksassa, Itävallassa, Ranskassa kuin Ruotsissakin. Italiassa vuoden 2022 vaaleissa valtaan nousi äärioikeistolainen hallitus.
Näistä puolueista ja niiden lähiyhteisöistä löytyy paljon yhteistä. Maahanmuuton vastustaminen, ilmastoskeptisyys ja oikeusvaltion rapauttaminen toistuvat, erilaisin painotuksin. Näitä puolueita ja toimijoita yhdistää myös usein ns. antigender-ajattelu, jossa käytetään retoriikkana ”gender-ideologiaa”: siinä tasa-arvosta puhutaan eräänlaisena vahingollisena ideologiana, johon esimerkiksi EU ja YK ovat sitoutuneet ja joka romuttaa perinteiset perhearvot.
Äärioikeisto ja antigender-ajattelu ovatkin nousseet käsi kädessä. Antigender-ajattelun varjolla kyseenalaistetaan systemaattisesti naisten oikeuksia ja vastustetaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, kuten oikeutta aborttiin. Eikä antigender rajoitu vain tasa-arvon romuttamiseen, vaan liikehdintään nivoutuu laajemminkin autoritaaristen maiden agendaa. Venäjän Putin tukee tätä liikehdintää ja sen voikin nähdä myös osana Venäjän hybridivaikuttamista, jolla pyritään luomaan epäjärjestystä ja konflikteja muun muassa EU:n alueelle.
Emme ole Suomessakaan välttyneet näiltä kylmääviltä kehityskuluilta. Maamme hallituksessa istuu edelleen ministereitä, joilla on kytköksiä äärioikeistoon. Hallituksen epäinhimillisen maahanmuuttopolitiikan on sanellut perussuomalaiset ja hyväksynyt kokoomus, ilmasto- ja ympäristöpolitiikka kulkevat hälyttävän väärään suuntaan ja hallituksen leikkauksilla on kurjistettu erityisesti naisten ja pienituloisimpien asemaa. Demokratiakehityksen kannalta tärkeisiin kansalaisjärjestöihin kohdistuu jättileikkaukset.
Viimeisimpänä olemme joutuneet huomaamaan, kuinka oikeusministeri torppasi oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamisen perustuslaissa. Sama ministeri hajotti myös ministeriönsä rasismityöryhmän, uhkasi vaihtaa valtionsyyttäjän ja jumitti holokaustilain pöydälleen.
Euroopassa on maita kuten Unkari ja Puola, joissa oikeusvaltion rapauttaminen on päästetty huolestuttavan pitkälle. Näin ei EU:ssa pitäisi olla. Naisten oikeuksien heikentäminen, ihmisoikeusperusteinen politiikka ja ilmastonmuutoksen vastainen työ vaikeutuvat, mitä enemmän äärioikeisto saa valtaa. Onneksi myös vastavoimia on noussut, ja politiikan suunnan pystyy myös muuttamaan.
Siksi olen ehdolla näissä vaaleissa. Haluan rakentaa Eurooppaa, joka pitää kiinni demokratiasta, ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta, myös rajojensa ulkopuolella.
Haluan rakentaa Eurooppaa, joka huolehtii tulevien sukupolvien hyvinvoinnista ja elämisen edellytyksistä. Eurooppaa, jossa jokainen voi olla vapaa.
Ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioittavassa Euroopassa ei tehdä yhteistyötä äärioikeiston kanssa.
Maria Ohisalo
Kansanedustaja, eurovaaliehdokas