Erilaisissa kokouksissa politiikka on usein tylsää. Puidaan henkilövalintoja, toimintakertomuksia, talousarvioita, erilaisia järjestelyjä sinne tänne, jo tehtyjen materiaalien, ohjelmien hyväksymistä, harvoin hylkäämistä, mutta muuttamista kyllä, puidaan infraa, jonka päälle varsinainen politiikan tekeminen rakentuu. Jopa poliittinen keskustelu voi niissä olla, jos ei suorastaan tylsää, niin muuten vähäveristä. Demokratiaa kyllä, hyvä niin, mutta sääntömääräiset kokoukset suoritetaan, vallankumoukset tehdään muualla.
Osallistuin Vihreiden Naisten kokoontumiseen Tampereella toisen Espoon Vihreiden Naisten jäsenen Sirpa Hertellin kanssa. Ilmoittauduin myöhässä. Olin miettinyt osallistumistani turhan kauan. En ollut lähdössä ehdolle kokouksessa valittavaan Vihreiden Naisten hallitukseen, vaikka tietynlaisen aitiopaikan se olisi tarjonnut. Espoosta oli jo ilmoittauduttu siihen kisaan, niin se siitä. ”Yksi kaikkien, kaikki yhden …” ja sitä rataa.
Kokousmuodollisuuksien jälkeen päästiin poliittiseen keskusteluun. Ja nyt paranneettiin maailmaa! Puhuttiin taloutta, puhuttiin selkokielistä taloutta. Kyseenalaistettiin jatkuvaan kasvuun ja bruttokansantuotteen mittaamiseen perustuva talousjargon, joka hakee voimansa luonnon, ja valitettavan usein myös ihmisioikeuksien, uhraamisesta tuolle kasvulle. Vaihtoehdottomuus ei ollut päivän sana, kuten se on ollut jo 1990-luvun lamasta alkaen.
Nykyisen talouskeskustelun haasteeksi, rinnalle ja tilalle haluttiin hyvinvointitaloutta, feminististä taloutta, kohtuutaloutta, kasvun rajat huomioivaa taloutta, hyvinvointi-investointien näkemistä investointeina joilla on tuotto, vallitsevan talousajattelun ja sen rakenteiden haastamista. Haluttiin lisää naisten ääntä talouskeskusteluun ja taloudelliseen päätöksentekoon.
Ylpeäksi veti. Päästiin asiaan, päästiin alkuun. Ja ei todellakaan ollut tylsää. Nyt vain kaikki panostus siihen, että tuo Tampereella aistittu Vihreiden Naisten draivi näkyy vahvana tänä vaalikeväänä 2025 ja pitkälle sen yli saavutuksina, ideoina, voimana jatkaa eteenpäin maailmassa, joka tuntuu muuttuvan päivä päivältä ennakoimattomammaksi ja jossa naisten ja vähemmistöjen oikeuksiin, elämänhallintaan halutaan usein puuttua kovallakin kädellä.
Marjaana, Espoon Vihreät Naiset