Julkisen talouden tasapainottaminen vaatii valintoja. Mutta millaisen hinnan yhteiskunta maksaa, jos säästöt kohdistuvat kulttuuriin, hoivaan ja kansalaisyhteiskuntaan?
Petteri Orpon hallitus on leikannut kulttuurista, sosiaaliturvasta ja järjestöjen rahoituksesta. Samaan aikaan se on keventänyt työn verotusta ja esittänyt yhteisöveron alentamista 20 prosentista 18 prosenttiin vuoden 2027 alusta. Hallitus perustelee päätöksiään talouskasvulla ja julkisen talouden tasapainottamisella. Se, mistä leikataan ja kenelle annetaan, kertoo kuitenkin myös poliittisista arvoista.
Feministinen talousajattelu haastaa tavan mitata yhteiskunnan arvoa rahassa. Hoiva, kasvatus ja huolenpito pitävät yhteiskunnan toiminnassa. Suuri osa tästä työstä on perinteisesti jäänyt naisten vastuulle, usein palkattomana tai alipalkattuna. Ilman hoivatyötä ei olisi toimivaa taloutta.
Hoivan lisäksi kulttuuri ylläpitää ja uudistaa yhteiskuntaa. Se välittää tietoa, kieliä ja kokemuksia sukupolvelta toiselle. Taide auttaa ymmärtämään maailmaa, kyseenalaistaa totuttuja käsityksiä ja avaa uusia näkökulmia. Se voi lohduttaa, ravistella ja yhdistää. Taiteella on itseisarvo. Sen merkitystä ei tarvitse perustella talouskasvulla, matkailutuloilla tai hyvinvointisäästöillä, vaikka se tuottaa myös niitä.
Myös järjestöt ovat tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa. Ne auttavat ihmisiä, puolustavat oikeuksia ja tarjoavat paikkoja, joissa ihmiset kohtaavat ja toimivat yhdessä. Samalla ne tuovat ihmisten kokemukset ja tarpeet päätöksentekijöiden tietoon. Järjestöjen työ myös säästää yhteiskunnan varoja. Kun ennaltaehkäisevä toiminta loppuu, ihmisten avuntarve ei katoa. Ongelmat voivat kasvaa ja niiden hoitaminen tulla myöhemmin kalliimmaksi. Vielä suurempi menetys voi olla yhteisöjen hajoaminen.
Hallituksen vuoden 2027 talousarvioesitys vähentäisi sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia noin 84 miljoonalla eurolla. Kulttuurialalla aiemmat leikkaukset ovat jo heikentäneet toimintaedellytyksiä. Kun toiminta loppuu, katoavat myös työpaikat, kohtaamispaikat ja mahdollisuudet osallistua.
Kulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan vähättely tekee leikkauksista helpommin hyväksyttäviä. Kun kulttuuria kutsutaan luksukseksi ja järjestöjä rälssiksi, niiden tekemä työ näyttäytyy tarpeettomana kuluna. Niiden työn arvoa ei kuitenkaan voi laskea pelkästään euroissa.
”Meiltä kysytään jatkuvasti, mistä yhteiskunnalla on varaa maksaa. Aivan liian harvoin kysytään, mitä meillä ei ole varaa menettää. Kun leikkaamme kulttuurista, hoivasta ja järjestöiltä, menetämme samalla jotakin sellaista, mitä rahalla on vaikea saada takaisin”, sanoo Helsingin Vihreiden Naisten puheenjohtaja Saana-Maria Kailasto.
Demokratia tarvitsee kulttuuria ja vapaata kansalaisyhteiskuntaa. Se tarvitsee erimielisyyttä, avointa keskustelua ja mahdollisuutta haastaa valtaa. Viholliskuvat ja ihmisryhmien leimaaminen sen sijaan murentavat luottamusta. Yhteiskunta pysyy koossa, kun ihmiset voivat olla eri mieltä ja silti luottaa toisiinsa. 80 prosenttia suomalaisista arvioi yhteiskuntaluottamuksen heikentyneen Suomessa viime vuosina ja yhteiskunnallinen ilmapiiri koetaan huolestuttavaksi.* Nykyhallituksen kyvykkyyttä hoitaa Suomen asioita epäilee 58 prosenttia suomalaista.**
Puolustus ja varautuminen suojaavat yhteiskuntaa ulkoisilta uhilta, mutta kulttuuri, hoiva ja kansalaisyhteiskunta vahvistavat sen kykyä selvitä kriiseistä. Ollaksemme turvallinen ja kestävä yhteiskunta meidän tulee panostaa molempiin puoliin. Kulttuuri ei ole luksusta eikä hoiva pelkkä menoerä. Demokratia ja ihmisten hyvinvointi luovat turvallisuuden perustan. Myös OECD:n tutkimus korostaa kansalaisten osallisuuden ja toimijuuden merkitystä talouskasvun edistäjänä***.
Helsingin Vihreät Naiset vaatii eduskuntaa torjumaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen vuoden 2027 lisäleikkaukset ja turvaamaan taiteen, kulttuurin ja järjestöjen rahoituksen. Talouspoliittisissa päätöksissä on annettava painoarvoa hoivalle, kulttuurille ja kansalaisyhteiskunnalle, joiden merkitystä ei voi mitata pelkästään euroissa.
Lisätiedot:
Puheenjohtaja Saana-Maria Kailasto
helsinginvihreatnaiset@vihreat.fi
Lähteet:
*Suomi-Areenan ja Pohjoismaiden ministerineuvoston yhteinen tutkimuskysely, kesä 2026
**Kunnallisen kehittämissäätiön Ilmapuntari-tutkimus, huhtikuu 2026
***OECD: Taloudellisen yhteistyön ja kehitysjärjestön tutkimus, 29.6.2026
Johanna Sydänmaa