Äidit politiikassa: Mahdollistammeko aidosti sujuvan osallistumisen? – Emmi Pajunen

Pienten lasten äidit kohtaavat usein haasteita yhdistäessään perhe-elämän ja uran. Ruuhkavuodet ovat tuttuja jokaiselle lapsiperheelle. Tämä pätee myös silloin, kun kyse on osallistumisesta päätöksentekoon ja politiikkaan lapsiperhearjen keskellä. Mahdollistammeko aidosti äideille osallistumisen yhteiskunnallisista asioista päättämiseen, ja kohtaavatko isät samoja haasteita?

Itse lähdin mukaan politiikkaan kahdeksan vuotta sitten kahden pienen lapsen äitinä. Kokopäivätyö, miehen reissutyö, pienet lapset ja luottamustehtävä kaupunginvaltuutettuna sekä Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana oli sellainen hyppäys syvään päätyyn, että jälkikäteen olen miettinyt, miten sen kaiken pystyi pitämään käsissään uupumatta. Toisaalta vaikuttamisen imu ja mahdollisuus tehdä parempaa Vantaata nimenomaan lapsille antoi voimia arkeen. Kovin montaa vuotta näin kovaa tahtia en kuitenkaan olisi jaksanut.

Kuulin useamman kerran ulkopuolisilta kommentteja siitä, että ”lapset tarvitsisivat äitiä iltaisin kotona” ja ”eikö politiikan aika olisi myöhemmin”. Tämän asian kanssa painin myös oman pääni sisällä. Miten löytää sopiva tasapaino kaikkeen tekemiseen, kun aina tuntui olevan väärässä paikassa? Toisaalta en voinut olla jo silloin miettimättä, että sanottaisiinko isille vastaavalla tavalla? Kyseenalaistaisiko kukaan heidän osallistumistaan kokouksiin sen vuoksi, että kotona on pieniä lapsia?

Yhteisistä asioista päätettäessä olisi ensiarvoisen tärkeää, että kaikki väestönryhmät olisivat edustettuina. Jos äitejä kehotetaan odottamaan, kunnes lapset ovat isompia, päätöksentekijöiden rakenne vinoutuu. Jotta osallistuminen politiikkaan olisi lapsiperheiden kohdalla helpompaa, yhteiskunnan pitäisi nykyistä paremmin tarjota esimerkiksi maksuton lastenhoito valtuuston kokousten ajaksi. Nyt kunta maksaa lastenhoitokorvausta kuittia vastaan, mutta korvaus on verollinen. Pienten lasten vanhemmille lastenhoitoa ei siis korvata täysimääräisesti. Tietääkseni mikään muu väestönryhmä ei joudu itse osittain kustantamaan kokoukseen osallistumisesta aiheutuvia kuluja tai ansiomenetyksiä.

Olen samojen aikatauluhaasteiden edessä jälleen, kun kotona on kahden teinin lisäksi kolmevuotias kuopus. Uskon kuitenkin, että myös äitien paikka on politiikassa ja siksi haluan olla mukana vaikuttamassa!