Mitä mahtoivat muut bussissa olevat ajatella, kun Rosa Barks kieltäytyi 1. joulukuuta 1955 Montgomeryssä, Alabamassa, luovuttamasta paikkaansa valkoiselle miehelle? Aikana Yhdysvaltojen eteläosissa oli voimassa rotuerottelulaki, joka jakoi mustat ja valkoiset kahden portaan kansalaisiin. Barksin kansalaistottelemattomuus johti lopulta 381 päivää kestäneeseen bussiboikottiin ja lopulta siihen, että Yhdysvaltain korkein oikeus julisti rotuerottelun busseissa perustuslain vastaiseksi.
Rosa Barksin kokemasta epäoikeudenmukaisuudesta lähti liikkeelle suuri, koko yhteiskuntaa koskeva muutos. Barksin tarina on vain yksi lukuisista tapauksista, jossa mahdottomalta tuntuvasta asiasta on lopulta tullut mahdollinen aivan tavallisten ihmisten noustessa kapinaan ja vaatiessa muutosta.
Muutos vaatii usein sinnikkyyttä ja pitkäjänteistä työtä. Vihreä kansanedustaja Oras Tynkkynen jätti aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista eduskunnassa vuonna 2006. Sen rauettua hän teki vastaavan aloitteen uudelleen vuonna 2009. Asia nousi keskusteluun, mutta poliittinen ilmapiiri ei ollut muutokselle valmis. Lopulta avioliittolaki muutettiin sukupuolineutraaliksi vuonna 2014, kun Tahdon2013-kansalaisaloite keräsi taakseen yli 166 000 allekirjoitusta vieden asian jälleen kerran eduskunnan päätettäväksi. Muutos astui voimaan vuonna 2017 – siis yksitoista vuotta Oraksen alkuperäisen aloitteen jälkeen.
Maailmassa, Suomessa ja Helsingissäkin on lukuisia erikokoisia epäreiluja asioita, jotka vaativat ravistelua. Yksi niistä on kaupunkilaisia pitkään puhuttaneet joukkoliikenteen törkeän kalliiksi kohonneet hinnat. Epäkohdan korjaamiseksi perustin Helsinkiin Halvempi HSL heti! -kuntalaisaloitteen elokuun lopulla. Aloite on saanut jo yli 25 000 allekirjoitusta. Myöhemmin syksyllä lähipiirissäni innostuttiin perustamaan vastaavat aloitteet myös Espooseen ja Vantaalle.
AB-vyöhykkeen lippujen hinnat ovat nousseet HSL:n toiminta-aikana eli 15 vuodessa jopa 55–75 prosenttia.
Aloitteissa vaadimme, että kaupunkiemme päättäjät ryhtyvät toimiin, jotta joukkoliikennelippujen hintoja lasketaan merkittävästi ja viipymättä. Juuri nyt tavoite tuntuu todellakin kaukaiselta ja mahdottomalta: viimeisimpänä lokakuun lopulla HSL:n hallitus päätti nostaa lippujen hintoja entisestään ensi vuodelle. Suunta on kertakaikkisen väärä. Esimerkiksi AB-vyöhykkeen lippujen hinnat ovat nousseet HSL:n toiminta-aikana eli 15 vuodessa jopa 55–75 prosenttia.
Hinnat ovat nousseet jo niin korkealle tasolle, että keskiluokkakin kiristelee hampaitaan. Pienituloisille HSL-lippujen hinnat ovat yksinkertaisesti jo niin korkeat, että se on johtanut monen kohdalla joko kotiin jäämiseen tai liputta matkustamiseen. HSL menettää 40 miljoonaa euroa vuosittain liputta matkustamisen vuoksi, ja ilmiö kasvaa kasvamistaan aina, kun lippujen hintoja nostetaan. Hintojen nostaminen ampuu siis myös HSL:n omaan jalkaan.
Julkisen liikenteen hinta on ilmiselvästi ilmastopoliittinen kysymys, mutta ennen kaikkea myös tasa-arvo kysymys. Ei ole oikein, että pienituloinen joutuu miettimään, onko varaa lähteä tapaamaan ystävää, kun edestakainen bussilippu maksaa enemmän, mitä päivän ruokiin olisi laittaa rahaa. Joukkoliikenne ei saa olla vain hyvin toimeentulevien etuoikeus. Jokaisella on oikeus liikkua kohtuuhintaisesti tulotasosta riippumatta.
Panokset joukkoliikenteeseen kannattavat pitkässä juoksussa, sillä vetovoimainen joukkoliikenne on hyväksi niin ihmisille, ilmastolle, ilmanlaadulle kuin lopulta kaupunkien taloudellekin – autoiluinfran ylläpitäminen on nimittäin kaikista kalleinta, ja mitä enemmän ihmiset käyttävät joukkoliikenteen sijaan autoja, sitä enemmän loppukädessä kuluu rahaa.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Aivan ensimmäiseksi koko HSL:n ympärillä olevaa rahoituskuviota on muutettava niin kutsutun infrakorvausjärjestelmän osalta: se on purettava. On kohtuutonta, että HSL:n lippujen hintoihin sisällytetään joukkoliikenneinfran rakentamisen kustannuksia. Tämä järjestelmä vie HSL:n budjetista noin neljänneksen, ja vastaavaa mallia ei tunneta muualla maailmassa. Autoilija tai Boltin tilaaja ei maksa kunnalle kadun käyttämisestä senttiäkään, mutta joukkoliikenteen käyttäjät maksavat metrosta ja ratikasta kaksin verroin. Miksi joukkoliikenteen käyttäjien pitäisi maksaa infrasta, josta kunnat kuitenkin hyötyvät rahallisesti maan arvon nousuna?
Autoilija tai Boltin tilaaja ei maksa kunnalle kadun käyttämisestä senttiäkään, mutta joukkoliikenteen käyttäjät maksavat metrosta ja ratikasta kaksin verroin.
Lisäksi kuntien on tarkasteltava omia prioriteettejaan rahan käytössä. Ymmärrän, että suurimman osan kuntia taloustilanne on vaikea. Vetovoimainen joukkoliikenne on kuitenkin loppukädessä niin kuntien kuin kuntalaistenkin etu, ja siksi siihen on panostettava. Lippujen hintojen laskeminen on aivan mahdollista, jos vain niin päätetään.
Ennen kaikkea päättäjien on kyettävä heräämään tilanteen kestämättömyyteen, ja laadittava askelmerkit joukkoliikenteen kohtuullisten hintojen palauttamiseksi. Sen vähempään emme voi tyytyä, mutta muutos ei tapahdu, jos sitä ei aktiivisesti ja äänekkäästi vaadita.
Kun riittävän moni vaatii muutosta, tulee siitä mahdollinen. Poliitikkoja nimittäin kiinnostaa ennen kaikkea äänestäjien näkemykset.
Samoin kuin rotuerottelua vastusti ja tasa-arvoista avioliittoa kannatti aivan tavalliset ihmiset, voi mahdottomalta tuntuvan muutoksen julkisen liikenteen hintoihin täällä pääkaupunkiseudulla tehdä aivan tavalliset ihmiset. Kun riittävän moni vaatii muutosta, tulee siitä mahdollinen. Poliitikkoja nimittäin kiinnostaa ennen kaikkea äänestäjien näkemykset.
Merkittävän julkisen paineen luomiseen tarvitaan juuri sinua. Ole mukana rakentamassa ilmiötä ja jaa Halvempi HSL heti! -kuntalaisaloitekampanjan postauksia somessa, kerro aloitteesta sukulaisille, naapureille ja tutuille harrastuksissa. Jos rahkeet riittää vielä enempään, tule mukaan tekemään kampanjaa!
Salla Merikukka
Kirjoittaja on Kalasatamassa asuva Halvempi HSL heti! -kuntalaisaloitteen perustaja, Helsingin Vihreiden Naisten jäsen sekä vihreiden pitkäaikainen aktiivi, joka on toiminut aiemmin mm. Vihreiden nuorten pääsihteerinä, Helsingin Vihreiden puheenjohtajana sekä puoluehallituksessa.
Johanna Sydänmaa