Tänään 3.12. vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. Tänä vuonna päivän teemana on vammaisten ihmisten johtajuuden vahvistaminen. Tässä riittää tehtävää: kaikkialla maailmassa vammaiset ihmiset ovat erittäin aliedustettuja johtajatason tehtävissä. Tämä pätee niin yrityselämään, julkishallintoon kuin poliittiseen johtajuuteen. Etenkin demokraattisissa yhteiskunnissa tämän pitäisi herättää enemmän huolta, koska eri ihmisryhmien osallisuus on olennainen osa demokratian ideaa. 

Vammaisten päivän teemaa, vammaisten johtajuuden vahvistamista, voi toteuttaa monella tavalla. Oikea tapa on tehdä se niin, että eri tavoin vammaiset ihmiset ovat sitä itse vahvistamassa, siis toimimassa itse johtajina ja edistämässä muidenkin vammaisten johtajuutta. Tämä toteuttaa vammaisliikeen vanhaa slogania Ei mitään meistä ilman meitä, jonka tosin voisi päivittää muotoon Ei mitään ilman meitä – eihän ole olemassa mitään asiaa, joka ei kuuluisi myös vammaisille ihmisille. 

Suomen ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa eduskuntaan valittu julkisesti vammainen oli vihreiden Kalle Könkkölä (kansanedustajana 1983-87). Hänen ansiostaan Suomessa on vammaispalvelulaki ja esteettömyysasetus ja maailmassa YK:n vammaisten oikeuksien sopimus, se jota tänään juhlitaan. Monessa muussakin maassa on havaittu, että vammaisten ihmisten oikeudet ovat edenneet, kun vammaisia ihmisiä on ollut vallan kahvassa. Viimeisin esimerkki tästä on Kanada, jossa tuli hetki sitten voimaan vammaisten ministerien johdolla suunniteltu kattava lainsäädäntö esteettömyydestä, palveluista ja vammaisten syrjinnän poistamisesta. 

Könkkölän jälkeen vammaisten oikeudet eivät ole Suomessa merkittävästi edistyneet. Hänen työnsä jäi pahasti kesken. 

Tällä hetkellä vammaispoliittista valtaa eduskunnassa käyttävät innokkaimmin vammaisten lasten vanhemmat. Itselleen toivoo autonomiaa, läheiselleen suojelua – tämä näkyy politiikan suunnassa ja päätöksissä. Muun muassa itsenäisen elämän lakina tunnetun vammaispalvelulain uudistuksessa yhä useamman palvelun yksikkö on perhe, ei vammainen henkilö. Tämä on ongelma erityisesti silloin, kun perhe ei ole hyvä – kaikki perheet eivät valitettavasti ole.

Puolueiden demokratiajärjestö Demo Finland ry teki pari vuotta sitten selvityksen vammaisten osallisuudesta puolueiden toimintaan. Lähtökohta oli synkkä: EU:n Perusoikeusbarometri (2021) kertoi, että kaikista ihmisryhmistä vammaiset luottivat vähiten siihen, että puolueet välittävät heidän kaltaisistaan ihmisistä. Vammaiset ihmiset itse eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että he voisivat osallistua puoluetoimintaan eivätkä puolueet aktiivisesti houkuttele heitä mukaan. Suomessa on totuttu siihen, että vammainen ihminen on politiikan kohde. Synkkiä ovat selvityksen tuloksetkin: kaikkien puolueiden toimijoissa on vain vähän vammaisia ihmisiä ja kaikkien puolueiden toiminnasta löytyy vammaisten syrjintää. Puolueet eivät sitä välttämättä tunnista, eivätkä edes vammaiset ihmiset, jotka ovat sopeutuneet siihen vähän liian hyvin. 

Suomen eduskunta remontoitiin pari vuotta sitten perusteellisesti. Pyörätuolia käyttävällä kansanedustajalla ei silti vieläkään olisi asiaa puheenjohtajan aitioon ja puhujanpönttöön, jotka ovat suomalaisen demokraattisen vallan korkeimpia symboleita. Jos Saksassa olisi käynyt näin, parlamentin puheenjohtaja olisi voitu tuomita syrjintärikoksesta. 

Hyvä uutinen on, että vammaisten ihmisten johtajuutta voidaan vahvistaa monella tavalla. Esteiden poistaminen on mahdollista, vammaisia ihmisiä voi pyytää ehdolle ja nostaa johtoasemiin, vammaisia ihmisiä voi nostaa esiin puolueiden viestinnässä. Puolueiden pitäisi puhua suoraan vammaisille ihmisille, ei vammaisten puolesta tai vammaisten ohi. Huono uutinen on, että vammaisten syrjintä on niin rakenteellista ja hyväksyttyä, ettei vahvistaminen ole helppoa ja halpaa, eikä aina kivaakaan. Se vaatii itsereflektiota, sääntöjen muuttamista rahaa, aikaa ja pitkäjänteistä työtä. 

On tärkeää, että lähestyvissä kunta- ja aluevaaleissa on ehdolla ja vaalien jälkeen johtavissa asemissa vammaisia ihmisiä. Lähtisitkö juuri sinä mukaan?

Amu Urhonen,
Vihreiden naisten hallituksen jäsen

Anna Moilanen,
Tampereen Seudun Vihreiden Naisten pj.,
Vihreiden naisten hallituksen varajäsen