Yksinäisyydestä on muodostunut merkittävä, akuutti kansansairaus. Ajoittaisesta yksinäisyydestä kärsii yli miljoona suomalaista ja kroonista yksinäisyyttä potee noin 500 000 yhteiskuntamme jäsentä. Vertailun vuoksi merkittäviin kansantauteihin luokiteltua diabetesta sairastaa Suomessa diagnosoidusti 350 000 ihmistä. Yksinäisyyden aiheuttama kansallinen terveyshaittavaikutus on tupakointiin ja ylipainoon rinnastettavissa. Tupakoivia ja yksinäisiä on suurin piirtein sama osuus väestöstä ja yksilölle aiheutuvat terveysriskit ovat samaa suuruusluokkaa. Ylipainoisia on väestössämme kolme kertaa yksinäisiä enemmän, mutta yksinäisyyden haittavaikutukset ovat kolme kertaa ylipainoa suuremmat. Yksinäisyys ei katso myöskään ikään, sukupuoleen tai asuinpaikkaan vaan Suomessa yksinäisyyttä koetaan ilman suuria poikkeavuuksia sekä miesten että naisten keskuudessa, kaikissa ikäryhmissä ja jokaisessa maakunnassa.
Huomiota tämä noin 20 prosentin suomalaisten joukko ei ole kuitenkaan merkittävästi saanut – etenkään poliittisissa ratkaisuissa tai keskustelussa. Ja koska aihe on verraten vaiettu, on myös yksinäisyyttä kokevan henkilön vaikea ilmaista yksinäisyyden tunnettaan tai saada yksinäisyyteensä apua. Yksilöiden sosiaalidynamiikkaa koskevassa päätöksenteossa nojaudutaan edelleenkin lähes poikkeuksetta ydinperhekeskeiseen ajatteluun ja tästä kärsivät mm. ero-, adoptio- ja sateenkaariperheiden lisäksi yksinäiset. Istuva hallitus on kaiken lisäksi todennäköisesti leikkaustoimillaan ja päätöksillään edesauttanut yksinäisyydelle altistumista. Oma osansa on myös sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät uudistukset, joissa tullaan uudelleenmäärittelemään järjestöjen roolin palvelun tarjoajana. On ensisijaisen tärkeää, että sote-alan järjestöjen, jotka nykyisin ovat ainoa yksinäisyyttä torjuva ja yksinäisiä auttava elin, toimintaedellytykset eivät vaarannu tulevaisuuden uudistusten myötä, sillä yksinäisyyden ennustetaan kasvavan voimakkaasti tulevaisuudessa.
Yksinäisyys on yksilötasolla musertava tragedia sekä samalla yhteiskunnallisesti valtava, lieveilmiöineen kustannuksia aiheuttava ongelma. Yksinäisellä on yli kymmenenkertainen riski sairastua ahdistukseen ja masennukseen tai altistua erilaisille mielenterveydellisille ongelmille. Ennenaikaisen kuoleman riski on yksinäisillä 22 prosenttia korkeampi. Lisäksi kroonisesti yksinäiset ovat korkeasti altistuneita sydän- ja verisuonisairauksille, yleisen vastustuskyvyn merkittävälle heikentymiselle sekä erilaisille neurologisille häiriöille. THL:n kyselytutkimusten mukaan yksinäiset käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti ikäverrokkiryhmäänsä enemmän. Terveysvaikutuksen lisäksi yksinäisyyden mukanaan tuomina lieveilmiöinä esiintyy mm. työttömyyttä, päihdeongelmia ja velkaantuneisuutta.
Politiikkaa ja yksinäisyyttä ei olla totuttu yhdistämään toisiinsa. Yksinäisyyden torjunnan hajaantuminen useammalle politiikan kentälle saattaakin olla merkittävä tekijä ongelmaan puuttumattomuuteen. Sosiaali- ja terveys-, työ-, perhe-, ja kulttuuripolitiikka tulee kaikki saada osaltaan ehkäisemään yksinäisyyttä, sillä näiden jokaisen päätökset joko lisää tai vähentää yksinäisyyttä. Valtiovallan sekä aluetason päätöksenteolla on merkittävä vaikutus yksinäisyyden kierteen torjunnassa. Yksinäisyys ja sen kanssa käsi kädessä kulkevat lieveilmiöt kuten terveys- ja päihdeongelmat, työttömyys tai syrjäytyneisyys ovat usein kolikon kaksi eri puolta. Nämä ongelmat saattavat olla kuitenkin seurausta yksinäisyydestä – eikä toisinpäin kuten usein ajatellaan. Tällöin pelkkä seurauksiin, kuten päihdeongelmiin, puuttuminen ei poista ongelman juurisyytä – yksinäisyyttä ja ongelmien kierrettä ei saada katkaistua. Tulee tiedostaa, että yksinäisyys voi olla sekä syy että seuraus tai pahimmassa tapauksessa molemmat.
Yksinäisyys ja päätöstenteon vaikutusten arviointi yksinäisyyteen tulee ottaa näkyväksi osaksi poliittista agendaa. Elämän taitekohtiin kuten oppivelvollisuuden loppumiseen, työsuhteen katkeamiseen, vanhemmaksi tulemiseen ja eläköitymiseen tulee tarjota riittävä sosiaalinen ja taloudellinen tuki. Tämän lisäksi on varmistettava, että yksinäisyyttä torjuvilla järjestöillä on riittävät toimiedellytykset auttaa yksinäisyyttä kokevia ihmisiä. Tasa-arvoa tukemalla voidaan torjua eriarvoisuuden myötävaikutuksesta syntyvää yksinäisyyttä. Työministeriössä voidaan tukea työttömien yhdistyksiä, kulttuuriministeriössä sivukirjastojen elinvoimaisuutta. Yksinäisyysministerikään ei ole utopiaa: Britanniassa miljoonien ihmisten yksinäisyyden torjuntaan tähtäävää hanketta on vetänyt yksinäisyysministeri. Suomessa yksinäisyys on väestön kokoon suhteutettuna Britanniaa suurempi ongelma.
Eva Tawasoli
Eva Tawasoli on Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Eva on vantaalainen kunnallispoliitikko ja Vihreiden naisten hallituksen jäsen. Eva on tullut Suomeen kiintiöpakolaisena ja työskentelee terveydenhoitajana vastaanottokeskuksessa. Lue lisää: www.evatawasoli.fi
Johanna Sydänmaa