Viime päivien perusteella vaikuttaa siltä, ettei Suomessa ole ainuttakaan ihmistä, joka ei olisi järkyttynyt tai vähintään huolestunut tyttöjen kokemasta häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta. Keskustelu on kääntynyt uskomattoman nopeasti: vielä vuosi sitten häirintää tai seksuaalista väkivaltaa kokeneiden isoin ongelma oli, ettei meitä otettu vakavasti. Väkivaltaa isompi huoli tuntui olevan seksin ja väkivallan välisestä rajasta puhumisen vaikeus. Entä jos tilanne kääntyy vaivaannuttavaksi, kun pitää varmistaa onko toinen suostuvainen seksiin?
Olen vetänyt Suostumus2018-kampanjaa nyt vuoden ajan. Kampanjan tavoitteena on muuttaa raiskauksen määritelmä rikoslaissa suostumuksen puutteeseen perustuvaksi. Oikeus päättää oman kehon rajoista on ihmisoikeus, ja tätä ihmisoikeutta lain on syytä suojata. Ei tarkoittaa aina ei, ja toisaalta vain kyllä tarkoittaa kyllä.
Olen alusta asti pitänyt kampanjan tavoitetta melko selkeänä ja yksinkertaisena. Tunnistimme kuitenkin jo heti alkuun, että kaikki eivät välttämättä näin ajattele, joten keräsimme nettisivuille vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin. Monia niistä ei ole kampanjan alun jälkeen juurikaan kyselty. Yksi kysymys kuitenkin toistuu edelleen sitkeästi ja säännöllisesti: eikö se pilaa tunnelman, jos lähtee kysymään suostumusta?
Tähän kysymykseen on hyvin yksinkertainen vastaus: mikään ei pilaa tunnelmaa yhtä pahasti kuin seksi ilman suostumusta – toisin sanoen raiskaus. Siksi kannattaa aina kysyä, jos ei ole ihan varma toisen ihmisen haluista ja toiveista. Lyhytkin kysymys on aina parempi kuin ei mitään.
Toisen ihmisen rajat selviävät parhaiten kysymällä. Tämän toivoisi olevan itsestäänselvyys ainakin meille aikuisille, mutta valitettavasti näin ei ole.
Yksi feministisen kansalaiskampanjan vetämisen ikävimmistä puolista on trollien viestitulvassa kahlaaminen. Vielä ikävämpää on kuitenkin tajuta kuinka monelle jo se lyhyt kysymys toisen rajoista tuntuu oikeasti olevan liikaa vaadittu. Epäselvien tilanteiden selkiyttämistä puhumalla pidetään jotenkin kohtuuttomana ajatuksena.
Seksiä ja kaikkea siihen liittyvää ympäröi Suomessa hiljaisuuden muuri, joka vaikeuttaa omien ja muiden rajojen kunnioittamista merkittävästi. Tämän muurin kaikista ikävin seuraus on, että aivan liian usein häpeä estää seksuaalisesta väkivallasta puhumisen. Pelastakaa Lapset ry:n tuoreen selvityksen mukaan häpeä on merkittävin syy sille, miksi lapset ja nuoret eivät kerro seksuaalisesta häirinnästä aikuisille. Selvityksen mukaan lähes 50 % tytöistä ja yli 20 % pojista ei kertoisi seksuaalisesta häirinnästä ja kiusaamisesta aikuisille häpeän vuoksi.
Tuon hiljaisuuden muurin ja häpeän on siis korkea aika murtua – ei pelkästään väkivallan vähentämiseksi vaan ihan jo yksinkertaisesti siksi, että ihmissuhteet sujuvat yleisesti ottaen paremmin, kun niistä uskaltaa puhua.
Hiljaisuuden muuri yltää tässä maassa surullisen korkealle – aina lainsäädäntöön asti. Näkyvin merkki tästä muurista on oikeusministeriön toistuva tapa kutsua suostumuksen puutteeseen perustuvaa raiskausmääritelmää “elämälle vieraaksi”. Meitä suomalaisia pidetään ilmeisesti niin tuppisuina, että oletus seksiä ympäröivästä hiljaisuudesta ja vaivaantuneisuudesta nousee esteeksi itsemääräämisoikeutta kunnioittavalle lainsäädännölle.
On syytä kysyä kenen näkökulmasta suostumuksellisuuden vaatiminen on elämälle vierasta. Ja kenen mukaan häirintään puuttuminen tekee maailmasta ankeamman paikan?
Yle teetti #metoo-keskustelun käynnistymisen myötä kyselyn, jossa selvisi, että 80% suomalaisista naisista on kokenut häirintää. Väitän, että meillä olisi paljon mukavampaa kotona, töissä ja vapaalla, jos meitä ei häiriköitäisi lääppimällä tai ei-toivotuilla vihjailevilla puheilla. Meidän elämämme olisi helpompaa, jos aina ei tarvitsisi olla haukkana omia rajoja puolustamassa, vaan joskus vaihteeksi kysyttäisiin mikä on OK ja mikä taas ei. Helpompaa olisi, jos kukaan ei olettaisi, että lyhyt hame tai toisen kotona vierailu on lupa lähennellä.
Selkeintä olisi, jos laki lähtisi siitä, että me päätämme itse omista rajoistamme eikä meihin saa koskea ilman lupaa. Tuomioita olennaisempaa olisi saada jokainen tajuamaan tämä pohjimmiltaan aika yksinkertainen tosiasia. Laki on aina viesti yhteiskunnan odotuksista, ja siksi lain päivittäminen tälle vuosituhannelle on tärkeää myös asenteiden muuttamisen kannalta. Ei voi olla niin, että ajatusta toisen ihmisen rajojen kunnioittamisesta pidetään “elämälle vieraana” vielä 2010-luvun Suomessa.
Nykyisen eduskunnan enemmistö ei ollut valmis suostumukseen perustuvaan raiskauslakiin. Siksi on syytä äänestää kevään vaaleissa tähän maahan toisenlainen eduskunta. Suostumus2018-kampanjan tavoitteena on nostaa valtaan yli 100 kansanedustajaa, jotka kannattavat raiskauksen määritelmän kokonaisvaltaista uudistamista suostumuksen puutteeseen perustuvaksi. Tähän mennessä yli 120 ehdokasta on sitoutunut aloitteeseen, ja lisää tulee kymmeniä viikottain.
Me too ei ole vielä maalissa, mutta toisaalta ei se ole myöskään mennyt liian pitkälle. Päinvastoin, me olemme vasta puolivälissä.
Johanna Sydänmaa