[et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”3.22″ global_colors_info=”{}”][et_pb_row _builder_version=”3.25″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat” global_colors_info=”{}”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”3.25″ custom_padding=”|||” global_colors_info=”{}” custom_padding__hover=”|||”][et_pb_text _builder_version=”4.14.1″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat” hover_enabled=”0″ global_colors_info=”{}” sticky_enabled=”0″]
Monilla tasa-arvon ja turvallisuuden mittareilla Suomi on edistyksellinen maa. Synkemmältä näyttää kuitenkin silloin, kun tarkastelemme maassamme tapahtuvaa lähisuhdeväkivaltaa. Sukupuolittunut väkivalta ilmenee ennen kaikkea naisiin kohdistuvana fyysisenä ja henkisenä väkivaltana. Tutkimusten mukaan Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen Euroopan keskiarvon ollessa joka kolmas.
Vaikka tasa-arvo muuten tuntuu Suomessa etenevän on väkivallan määrä yhä ongelma, jota emme ole onnistuneet poistamaan useidenkaan vuosikymmenien aikana.
Vuonna 2019 viranomaisteen tietoon tullut lähisuhdeväkivalta lisääntyi edelliseen vuoteen verran 7 prosenttia. Uhreista 20 prosenttia joutui väkivallan kohteeksi useamman kerran saman vuoden aikana. Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa lähisuhdeväkivallan pelko on tutkimusten mukaan pysynyt muuttumattomana jo lähes 10 vuoden ajan. Uhkailu- ja väkivaltakokemusten esiintyvyys nuoremmissa ikäryhmissä oli kuitenkin selkeästi korkeampaa kuin vanhemmissa. (THL) Nuorten kokemus on tärkeä kuulla ja puuttua mahdollisimman pian kasvaneeseen uhkaan. Samoin tulisi varmistaa uhreja auttavien palveluiden, kuten ensi- ja turvakotien pitkäjänteinen rahoitus.
Naisiin kohdistuva väkivalta on myös globaali ilmiö.
Kansainvälisesti väkivaltaa on pyritty ehkäisemään yhteisillä sopimuksilla, eurooppalaisessa viitekehyksessä ennen kaikkea Istanbulin sopimuksella. Tämä vuonna 2011 hyväksytty Euroopan neuvoston yleissopimus on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Sopimus velvoittaa sen allekirjoittaneita Euroopan neuvoston jäsenmaita toimimaan aktiivisesti ilmiön vähentämiseksi. Koronapandemian myötä sopimukseen kirjatut tärkeät tavoitteet ja toimenpiteet ovat ottaneet valitettavia taka-askelia. Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa on haastanut myös sopimuksen ensimmäisen allekirjoittajamaan, Turkin valtion, eroaminen sopimuksesta sekä lisääntynyt naisvihamielisyys useissa eri maissa.
Kansallisestikin on syytä kantaa huolta sopimuksen toimeenpanosta, sillä olemme saaneet useita kiireellisiä toimeenpanosuosituksia Istanbulin sopimuksen osalta.
Tärkeää on tunnistaa väkivallan erilaiset muodot ja lisätä matalan kynnyksen palveluita niin että ne ovat saavutettavissa mahdollisimman monelle.
Haasteena on se, että väkivallan muodot ovat moninaistuneet ja saaneet uusia ulottuvuuksia mm. teknologian kehityksen ja digitalisaation myötä.
Erilaisissa tietoverkoissa ja digitaalisissa alustoissa, kuten sosiaalisessa mediassa naisiin kohdistuu muun muassa häirintää, uhkailua ja vainoamista. Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvova asiantuntijaryhmä (GREVIO) on antanut juuri historian ensimmäisen yleissuosituksen naisiin kohdistuvan väkivallan digitaalisesta ulottuvuudesta. Suosituksessa korostetaan valtioiden vastuuta ilmiön laaja-alaisesta torjunnasta aina ennaltaehkäisystä syytteiden nostamiseen sekä toimivaan viranomaisyhteistyöhön.
Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisella viikolla on tärkeää muistaa Minna Canthin toteamus ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, vaan ihmiskunnan kysymys”.
Valtioiden velvollisuutena on kansainvälisten sopimusten nojalla turvata yksilöiden perus- ja ihmisoikeudet sekä pyrkiä varmistamaan politiikkatoimilla sopimusten tavoitteiden saavuttamisen. Yksi poliittisen päättäjän keskeinen tehtävä on puuttua ja torjua ihmisoikeusloukkauksia ja varmistaa tuki uhreille. Kansainvälisesti teemme tätä torjumalla yrityksiä heikentää kansainvälisiä sopimuksia, varmistamalla rahoitusta naisten- ja tyttöjen oikeuksien toteutumiseen ja toivottavasti myös edistämällä entistä velvoittavampaa lainsäädäntöä ja nopeaa puuttumista kaikkialla.
Inka Hopsu
Kansanedustaja
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]