Pinkkinä loistavan Barbie-näyttelyn oviaukkoa ei voi olla huomaamatta, kun astuu Kansallismuseon historialliseen aulaan. Olimme siskoni kanssa päättämässä lauantain museokierrosta lapsuutemme lempileluista kertovaan näyttelyyn.
En ollut ensimmäistä kertaa katsomassa Barbie-nukkeja museossa: jo vuonna 2007 tein katsauksen prahalaisen lelumuseon, Museum Hracekin, Barbie-tarjontaan. Kansallismuseon Barbie – The Icon -näyttely oli kuitenkin omistettu yksinomaan Barbielle ja tämän valtakunnalle. Esillä oli yli 400 nukkea asukokonaisuuksineen ja runsaasti Barbien tarvikkeita. Kansallismuseon tiedotteen mukaan leluvalmistaja ”Mattelin tavoitteena on tarjota markkinoiden monipuolisin nukkemallisto, joka nostaa esiin erilaisia roolimalleja ja kannustaa jokaista tyttöä ymmärtämään omat rajattomat mahdollisuutensa.” Mukaan näyttelyyn sai tuoda oman Barbien tai lainata tiskiltä monissa sormissa tahmautuneen lainanuken. Olisin luultavasti lapsena ottanut mukaani vaaleatukkaisen taitoluistelija-Barbieni, jonka nimi oli China, koska niin luki nuken selässä. Opin vasta myöhemmin, että tuo nimi tarkoitti lelun valmistusmaata.
Heti näyttelyn sisäänkäynnillä oli mahdollisuus ottaa itsestä valokuva hehkulampuin valaistussa Barbie-valokuvakopissa, joka muistutti hieman sitä ihanaa vaaleanpunaista pahvipakkausta, joka jouluna avattiin riemunkiljahduksien saattelemana lahjapaperista ja jonka sisältä löytyi upouusi Barbie-nukke. Näyttelyn ensimmäiseen nukkeen minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista suhdetta. Yhdeksänkymmentäluvun lempeäkasvoisiin ja siniripsisiin nukkeihin tottuneena alkuperäinen ”The Barbie” eli mustavalkoiseen uimapukuun ja korkokenkiin pukeutunut Barbara Millicent Roberts näytti hieman ylimieliseltä hienostelijalta. Mutta juuri tästä muotinukesta näyttely ja koko Barbien tarina sai vuonna 1959 alkunsa.
Barbien alkutaival oli epäilemättä täynnä glamouria. Olihan tämän ”Teenage Fashion Model”-nuken keksijä, Ruth Handlerkin huomannut, kuinka hänen tyttärensä Barbara leikki mieluusti lehdistä leikatuilla paperisilla filmitähtinukeilla. Aikuinen, ajan muoti- ja kauneusihanteita heijasteleva roolimallinukke päihitti hoivattavat vauvanuket. Barbie oli myös aikaansa nähden itsenäinen nainen ja Barbien motto ”You can be anything” korosti mahdollisuuksia, etuoikeuksia ja valinnanvapautta, kuin oikeistolainen ideologia konsanaan. Barbie oli aktiivinen ja aikaansaava multitaskaaja, jolla oli ura, perhettä, ystäviä ja lemmikkieläimiä. Edes vuonna 1961 ilmestynyt Ken ei pysynyt tämän material girlin urakehityksen (saati muodikkuuden) perässä ja jäi Barbien etäiseksi poikaystäväksi dollarihymyineen. Barbie oli milloin menestyvä tähti, milloin muoti-ikoni, mutta suurimman osan ajasta valkoinen ja työkykyinen, ja ennen kaikkea aina kaunis cis-nainen.
Mutta millainen roolimalli Barbie on lapselle? Feministit ovat perustellusti kritisoineet muun muassa tämän supersuositun lelun välittämää epärealistista kauneusihannetta ja vääristynyttä kehonkuvaa. Barbien valmistaja Mattel on reagoinut viimeisimpien vuosien aikana milleniaali-vanhempien huoleen siitä, millaisen roolimallin Barbie tarjoaa lapsille. Vuonna 2016 Mattel laajensi mallistoaan käsittämään 7 ihonväriä, 22 silmien väriä ja 24 hiustyyliä. Näyttelyssäkin esillä oleva, vähän standardikokoista Barbieta kurvikkaampi Curvy Barbie vuodelta 2016 on yksi yritys palvella nykyistä asiakaskuntaa paremmin (ja nostaa vuodesta 2009 asti laskeneita myyntilukuja). Tosin mikään muu Curvy Barbiessa ei olekaan muuttunut ja Barbien ulkonäkö on edelleen virheettömän kaunis – ja karvaton. Jopa naistenpäivänä 12. maaliskuuta 2018 Mattelin lanseeraaman ”Sheroes” malliston Frida Kahlo -nukelta puuttuu hänen kuuluisa unibrow. Barbien on mahdoton tarjota realistista roolimallia, jos lelun konsepti perustuu poikkeuksetta hegemonisille muoti- ja kauneusihanteille. Kauneusihanteiden ylläpito palvelee kapitalismia ja Barbie onkin vaihtuvine vaatekaappeineen ja lukuisine kenkineen kulutusyhteiskunnan malliesimerkki.
Harmittelin, ettei näyttelyssä ollut yhtään uuden ”Sheroes” malliston Barbieta näytillä. Kaikesta karvattomuudesta ja nukkejen identtisen laihoista vartaloista huolimatta olisi kuuluisien filmitähtien, kuninkaallisten ja muoti-ikoninukkejen lisäksi ollut hienoa nähdä Sheroes malliston uutuudet Amelia Earhart, Katherine Johnson ja Misty Copeland Barbie-nukkeina. Näiden inspiroivista naisista tehtyjen nukkejen lisäksi Barbie on päässyt poliittisen roolimallin asemaan asettumalla presidenttiehdokkaaksi vuodesta 1992 asti (1996 vaalit jäivät häneltä välistä). Näyttelyssä oli esillä vuoden 2000 presidenttiehdokas-Barbie, ja ehdin jo säikähtää, että Barbien kohtalo oli jäädä ikuiseen ehdokkaan rooliin. Vuonna 2016 on kuitenkin ilmestynyt sekä presidentti että pääministeri Barbie – samana vuonna jolloin USA:n naispuolinen presidenttiehdokas voitti äänten enemmistön mutta hävisi vaalit.
Suuri osa näyttelyn nukeista oli kalliita keräilyharvinaisuuksia. Muotitalot olivat toisensa perään loihtineet Barbien päälle mitä eksentrisempiä luomuksia. Varmaa on, että naapurintyttöjen lastenhuoneessa ei leikitty Audrey Hepburn tai Marilyn Monroe -nukeilla tai puettu Barbielle muotitalo Diorin tai Versacen vaatteita. Etsimme oman lapsuutemme tuttuja Barbie-nukkeja näyttelystä. Kaikkien aikojen myyntimenestys oli vuoden 1992 Ultrahair Barbie, ja siskoni taisikin olla yksi näiden Barbien 10 miljoonasta omistajasta. Markettibarbien näkeminen toi mieleen ihania muistoja lapsuuden leikeistä. Nostalgia ei kuitenkaan välttämättä riittäisi syyksi, että joskus ostaisin omalle lapselleni Barbie-nuken.
Suhteeni Barbieen on näyttelyn jälkeen entistä ristiriitaisempi ja huomaan ajattelevani, että kyseessä ei ole enää vain lasten lelu. Barbi-imperiumi läpäisee monen monta kulttuuria ja vuosikymmentä. Sen valta-asema lelumarkkinoilla yltää lastenkulttuuria pidemmälle. On olemassa Barbie, joka otetaan mukaan kylpyammeeseen ja toisaalta Barbie, joka koreilee muotiluomus yllään lasivitriinissä. Saattaa olla, että lapsen leikkiä ei juuri paranna se, että Barbiella on realistisempi ruumiinrakenne tai enemmän karvoitusta. Amelia Earhart -Barbie olisi monelle lapselle lentäjä-Barbie muiden joukossa. Ottaen huomioon Barbien maailmanlaajuinen tunnettuus ja valta-asema, lasten kasvatuksesta huolissaan olevien milleniaali-vanhempien toiveet olisi kuitenkin totisesti hyvä ottaa huomioon muistakin kuin taloudellisista syistä. Olisi suorastaan omituista, jos tämä superlelu ei uudistuisi eikä brändi olisi rehellisesti kiinnostunut välittämästään maailmankuvasta, joka vielä toistaiseksi, yrityksistä huolimatta, esiintyy kovin stereotypioihin ja materiaaliseen maailmaan nojautuvana.
Jenni Leppänen
Kirjoittaja on vihreä feministi ja Helsingin Vihreiden Nuorten toiminnanjohtaja.
Barbie – The Icon, näyttely Kansallismuseossa 27.4.2018–26.8.2018
Barbie – The Icon -näyttelyn on kuratoinut professori Massimiliano Capella ja tuottanut 24 ORE Cultura. Näyttely on ollut esillä Milanossa, Roomassa, Bolognassa, Madridissa ja saapuu nyt Helsinkiin. Näyttelyssä esillä olevat nuket ovat peräisin ulkomaisista yksityiskokoelmista sekä Mattelilta.
Johanna Sydänmaa