Tasa-arvo kuuluu kaikille ikään, ihon väriin, fyysisiin omaisuuksiin tai sukupuoleen katsomatta. Mutta tasa-arvon kakku ei jakaudu tasan. Miehet ovat syrjemmässä perhe-elämässä, ja naisten asema heikompi työelämässä. Kun aikoinaan tulin mukaan vihreisiin, Vihreiden Naisten hallituksen jäsenyys oli ensimmäisiä luottamustehtäviäni. Tasa-arvo on minulle yksi tärkeimpiä syitä olla mukana politiikassa. Vihreä feminismi tarkoittaa sitä, että jokainen voi kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa rasismille ja vähemmistöjen vainolle tai sukupuoleen perustuvalle syrjinnälle ei ole tilaa. Ei ole lasikattoja, joihin pää kolahtaa, vaan alusta, jolta ponnistaa.
Tasa-arvo ei ole valmis niin kauan kuin naisen euro on noin 80 senttiä ja miehen jääminen hoitovapaalle herättää ihmettelyä. Tasa-arvon tavoitteita on ajettu vuosikymmenet, mutta parinkymmenen vuoden takainen Pekingin julistus on edelleen ajankohtainen. Suomi on saanut kansainvälisiä huomautuksia muun muassa lähisuhdeväkivallan ehkäisyn puutteesta. Turvakotiverkosto on liian suppea, jotta väkivaltaa pakeneville ihmisille löytyisi riittävästi turvapaikkoja. Ensi- ja turvakodit ovat siirtymässä kunnilta valtion vastuulle, mutta kansainvälisen Lissabonin tasa-arvosopimuksen tasolle emme mitenkään yllä, ellei turvakotiverkostoon laiteta lisämäärärahoja.
Yhteiskunnassa on paljon sukupuolittuneita rakenteita, jotka ohjaavat naisia naisvaltaisille aloille ja kantamaan suuremman vastuun perheen lastenhoidosta. Vihreät kannattavat vanhempainvapaiden kiintiöittämistä kolmeen osaan, joista yksi olisi äidille, toinen isälle ja kolmas perheiden valittavissa. Lapsen kanssa vietetyt hetket ovat elämän parhaita. Soisin tämän onnen isillekin ja nuorten naisten syrjintä työnhaussa ja pätkätyökierre hellittäisivät myös. Yksi sukupuolittunut rakenne on sekin, että erotilanteissa miehet jätetään turhan usein syrjään vanhemmuudesta. Lapsen etu on, että hänellä on molemmat vanhemmat lähellä. Kun vanhemmuuden jakamisesta erotilanteissa sovitaan, on naisten ja miesten oltava samanarvoisia vanhempia viranomaisten silmissä.
Kaikessa päätöksenteossa tulee huomioida vaikutukset sukupuoleen. Minna Canthin sanoin: ”Naiskysymys ei ole vain naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys”. Tuohon viisaaseen ajatukseen kiteytyy olennainen. Esimerkiksi panostaminen kehitysyhteistyössä tyttöjen koulutukseen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää äärimmäistä köyhyyttä. Suomessa olen huolissani nuoria tyttöjä ja naisia ahdistavista sukupuoleen ja ulkonäköön asetetuista vaateista. Tämä näky epävarmuuden ja pahoinvoinnin lisääntymisenä ja voi olla yhteydessä myös syömishäiriöiden kasvuun.
Syömishäiriö koskettaa Suomessa satojatuhansia ihmisiä, kun mukaan lasketaan sairastuneiden lisäksi heidän läheisensä. Kyseessä on pitkäkestoinen sairaus, jolla on vakavia oireita. Ihminen saattaa menettää vuosia elämästään sairauden kanssa kamppailuun. Syömishäiriöiden hoidossa on Suomessa suuria alueellisia eroja. Hoito ja kuntoutus ovat lisäksi valtakunnan tasolla sisällöllisesti määrittymättömiä. Hoidon kehitystyö ja tuloksellisuus sekä sairauden varhainen tunnistaminen ja yhtenäisten hoitomuotojen kehittäminen vaativat kiireellistä panostusta.
Usein ajatellaan, että Suomi on tasa-arvon mallimaa, eikä meillä pitäisi valittaa. On totta, että kauhistuttavampia on sellaiset maailmat, joiden mörköjä vastaan esimerkiksi rohkea Malala taistelee. Suomessa on tultu eteenpäin niistä ajoista, kun ajateltiin, ettei naisen ole soveliasta opiskella lääkäriksi miesopiskelijoiden joukossa. Mutta me emme saa tyytyä puolivalmiiseen maailmaan. Tasa-arvo luo hyvinvointia. Se on ihmisoikeuksien perusta, joka kuuluu kaikille.
Johanna Karimäki, kansanedustaja
Eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä
http://www.johannakarimaki.fi/etusivu/
Johanna Sydänmaa