Vuoden 2026 alkaessa suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen runsaasti konservatiivisia rakenteita, jotka ylläpitävät miesten ylivaltaa ja tuottavat epäoikeudenmukaista kohtelua naisille ja muille vähemmistöille. Kun herkistyy katsomaan, ne näkyvät kaikkialla: päätöksenteossa, taloudessa, hoivassa, aktivismissa ja politiikan agendalla – usein huomaamatta, mutta sitkeämmin kuin moni haluaisi myöntää.
Vihreiden naisten uusi poliittinen ohjelma on julkaistu. Se ei kierrä epämiellyttäviä totuuksia, vaan sanoittaa ja osoittaa ne. Ohjelma tekee valta-asetelmat näkyviksi tavalla, joka ei pyytele anteeksi. Tasa-arvoa ei esitetä siinä lisukkeena, vaan lähtökohtana, jonka varaan kaikki muu aidosti edistyksellinen politiikka on rakennettava.
Kun törmää samoihin esteisiin vuosikausia, alkaa lopulta ymmärtää, mistä ne aiheutuvat. Olen työskennellyt pitkään yhteiskunnan eri osa-alueilla: politiikassa, järjestöissä, eläinoikeusliikkeessä, viestinnässä ja vaikuttamistyössä. Innostus muuttaa asioita on säilynyt, mutta niin ovat säilyneet myös esteet, jotka hidastavat muutosta. Ne nousevat alistavista rakenteista: miesten etuoikeuksien normalisoinnista, siitä että naisten ja muiden vähemmistöjen näkökulmat nähdään yhä liian usein toissijaisina – jopa misogyniasta.
Kun näitä epäoikeudenmukaisuuksia kohtaa eri yhteiskunnan osa-alueilla, käy nopeasti ilmi, että ongelmien juuret ovat kietoutuneet yhteen. Kyse ei ole yksittäisistä huonoista johtajista, päätöksistä tai yhteisöistä, eikä siitä, ettei asioista välitettäisi. Kyse on siitä, että valtarakenteet on rakennettu kestämään nimenomaan miesten näkökulmasta, vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuu ja vaatii jo enemmän. Parempaa.
Tämä on syy siihen, miksi olen lopettanut ajattelemasta, että feministinen politiikka olisi irrallinen teema muiden politiikan teemojen joukossa. Se on perusta, jonka varaan epäoikeudenmukaisten rakenteiden korjaaminen on rakennettava. Suomi ei kestä feminististä tarkastelua, ja juuri siksi muutos on aloitettava nyt. Yksikään yhteiskunnan osa-alue ei ole tasa-arvoinen: ei työelämä, politiikka, talous, turvallisuus, perhepolitiikka, koulutus tai vaikkapa media.
Feministinen tarkastelu paljastaa sen, mikä on ollut liian pitkään piilossa: valta ei jakaudu reilusti, vastuu ei jakaudu tasaisesti eikä hyvinvointi toteudu yhdenvertaisesti. Tästä syystä Vihreiden naisten uusi poliittinen ohjelma on merkittävä. Feministinen politiikka tarvitsee toimivia välineitä, ja nyt julkaistu ohjelma on juuri sellainen. Se ei tyydy kosmeettisiin parannuksiin, vaan kohdistaa huomion sinne, missä epäreiluus syntyy ja mistä sitä voidaan alkaa purkaa, haluttaessa epäkohta kerrallaan.
Olen ollut mukana kirkastamassa ohjelman sanomaa ja tavoitteita erityisesti eläinoikeuksien ja kasvisruokapolitiikan, perhepoliittisten uudistusten sekä inhimillisemmän päihdepolitiikan osalta. Näissä teemoissa näkyy selvästi, miten valta, normit ja etuoikeudet määrittävät sen, ketä suojellaan, kenelle politiikka rakennetaan ja kenen kokemukset jäävät marginaaliin. Itselleni on olennaista, että ohjelma tunnistaa eläinten hyvinvoinnin ja ympäristöä kuormittamattoman ruokajärjestelmän yhteyden oikeudenmukaisuuteen.
Vihreiden naisten poliittisen ohjelman 2026–2031 merkitys ulottuu paljon yksittäistä verkkojulkaisua pidemmälle. Se toimii poliittisena työkaluna, strategisena karttana ja selkeänä suuntana kohti Suomea, jossa valta ei enää periydy normien, sukupuolen tai etuoikeuden perusteella. Ohjelmatyöryhmän jäsenenä haluan kannustaa kaikkien vähemmistöjen edustajia tutustumaan uuden poliittisen tavoitepaperin keinoihin ja sisältöihin, sillä rakenteellinen epätasa-arvo ei katoa hiljaisuudella. Se katoaa työllä. <3
Saana-Maria Kailasto
Helsingin Vihreiden Naisten puheenjohtaja
Vihreiden Naisten hallituksen varajäsen
Filosofian maisteri
Johanna Sydänmaa