Lapset ja nuoret ovat yhteiskunnan kannattavin investointi – Tipu Seppänen

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on meidän aikuisten -ja erityisesti päättäjien tärkein tehtävä. Tämä ei ole kuitenkaan vain arvovalinta vaan myös taloudellisesti järkevää. Kunnat, hyvinvointialueet ja niiden päättäjät tekevät jatkuvasti priorisointia siitä mihin yhteisiä verovarojamme käytetään. Liian usein lasten ja perheiden palvelut nähdään menoerinä vaikka todellisuudessa ne ovat pitkän aikavälin investointeja, jotka tuovat meille kaikille sekä inhimillistä että taloudellista tuottoa.

Kun panostamme laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, hyvin resursoituihin kouluihin, perheiden tukeen ja lasten mielenterveyspalveluihin, ehkäisemme ongelmia ennen kuin ne kasaantuvat. Jokainen euro, joka käytetään ennaltaehkäiseviin palveluihin säästää moninkertaisesti tulevissa sosiaali- ja terveysmenoissa, kun lasten ja nuorten syrjäytymistä voidaan estää ajoissa. Jo yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle arviolta miljoona euroa. Vantaalla ja Vaken hyvinvointialueella lasten ja nuorten nykytilanne on erityisen kestämätön.

Erityisesti oppilashuoltoon ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin sijoittaminen on välttämätöntä. Viime vuosina lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi, mutta jonot terapeutille voivat olla jopa kuukausien mittaisia. Tämä ei ole kestävää, inhimillisesti eikä taloudellisesti

Mielenterveyskriisin korjaaminen kaipaa terapian ohella kuitenkin myös syvempää kulttuurimuutosta. Lapsemme elävät alati kiristyvässä ja koventuvassa maailmassa. Muutoksen ja mallin on lähdettävä aikuisista ja siksi vanhemmuuden ja koko perheen kokonaisvaltaisen tuen varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Hyvinvoivat lapset ja nuoret rakentavat huomisen elinvoimaisen yhteiskunnan. Heistä kasvaa aktiivisia kansalaisia, viisaita osaajia ja taitavia yrittäjiä, jotka luovat työpaikkoja ja pitävät huolta myös vauhdilla ikääntyvästä väestöstä. Jos emme panosta heihin nyt, maksamme virheestämme korkeampina terveysmenoina, kasvavana sosiaalipalveluiden tarpeena ja työmarkkinoilta syrjäytymisen kustannuksina.

Päätöksenteossa on aina osattava katsoa yhden tai jopa kahden budjettikauden säästötavoitteita pidemmälle. Emme voi toisintaa 90-luvun laman virheitä, jolloin erityisesti nuorten elämästä nipistettiin vaikeassa taloustilanteessa. Nyt on viisainta investoida lapsiin ja nuoriin. On kaikin puolin kannattavampaa kasvattaa ehjiä lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia