Feministinä minun tavoitteeni on maailma, jossa sukupuolella ei olisi merkitystä. Ei etenkään suhteessa ihmisten hyvinvointiin, turvallisuuteen, taloudelliseen toimeentuloon, syrjäytymiseen tai köyhyyteen.
Niin kauan, kuin sukupuoleen* liittyvät tekijät kuitenkin asettavat ihmisiä eri asemaan suhteessa muihin, tarvitsemme toimia, joissa sukupuoli huomioidaan. Kaksijakoinen sukupuolimääritelmä paljastaa sukupuolieroja. Hoivavastuun epätasainen jakautuminen näkyy räikeästi tilastoissa: vanhempainvapaista naiset käyttävät 96 prosenttia, kotihoidontuesta 97. Suomen pienituloisimpien joukossa on eniten naisia.
Eläkeläisköyhyys näkyy esimerkiksi leipäjonojen köyhinä iäkkäinä naisina. Sekin tiedetään, että miehet ovat usein yhtä aikaa yhteiskunnan huipulla ja pohjalla. Vuoden 2015 verotustietojen perusteella Suomen rikkaimmat 16 henkilöä (ansio- ja pääomatulot yhteensä) olivat miehiä. Suomen rikkaimmasta sadasta henkilöstä noin kymmenesosa on naisia. Yhtä aikaa Suomen asunnottomista miehiä on arviolta neljä viidestä ja esimerkiksi suonensisäisten huumeiden käyttäjistä ja vangeista suuri osa on miehiä. Leipäjonoissa käy eläkeläisnaisten lisäksi erityisesti keski-ikäisiä työttömiä miehiä. Jo nämä muutamat esimerkit paljastavat, kuinka selvästi sukupuoli erottelee ihmisiä huono-osaisuuden suhteen.
Tällöin emme voi ummistaa silmiämme sukupuolten vaikutukselta, vaan meidän on kohdennettava politiikkatoimia sukupuoli huomioiden. Kunnissa voidaan ja pitää tehdä paljon köyhyyden ja eriarvoisuuden ehkäisemiseksi. Konkreettisina toimina pitää kunnissa esimerkiksi soveltaa anonyymiä rekrytointia, ottaa askelia kohti maksutonta varhaiskasvatusta ja pohtia kotihoidontuen kuntalisän maksatusta siitä näkökulmasta, että pidempi kausi heikentää erityisesti naisten työllistymisennustetta.
Ennaltaehkäisevät palvelut kirjastoista harrastuksiin vähentävät nuorten koulupudokkuusriskiä ja yksinäisyyttä, joilla on vahvat kytköksensä köyhyyteen ja huono-osaisuuteen. Esimerkiksi maksuttomat liikuntapalvelut työttömille pitäisivät yllä työkykyä, joka on tärkeä uudelleentyöllistymiselle. Myös asunnottomuutta pitää poistaa kunnissa mahdollistamalla kohtuuhintaista asumista pienituloisille ja turvaamalla kotiin vietäviä palveluita. Erityisesti yksinhuoltajien ja yksin asuvien asemaa voidaan parantaa pienten asuntojen tarjonnan lisäämisen, mutta myös yhteisöllisen asumisen edistämisen kautta.
Feminismi on vapausaate, joka vapauttaa meidät sukupuoltemme kahleista ja yhteiskunnan jäykistä normeista vapaiksi yksilöiksi. Jotta vapautuminen olisi mahdollista, on yhteiskunnassa tunnistettava syrjin-tää, toiseuttamista ja eriarvoisuutta aiheuttavat mekanismit ja rakenteet ja puututtava niihin. Sukupuoli on vain yksi tekijöistä, joilla on eriarvoistavia vaikutuksia, muita ovat esimerkiksi etninen tausta, ikä ja seksuaalinen suuntautuminen. Kuntavaalit ovat tärkeä paikka purkaa eriarvoisuutta tuottavia rakenteita.
Kirjoittaja on Vihreiden varapuheenjohtaja ja köyhyystutkija. Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran Vihreä Feministi-lehdessä maaliskuussa.
*Monet tilastointikäytännöt pohjaavat kaksijakoiseen nais–mies-olettamaan, eikä Suomessa ole mahdollista, että ihminen edustaisi virallisissa papereissa jotain muuta. Euroopan neuvosto on kehottanut harkitsemaan kolmannen sukupuolivaihtoehdon ottamista käyttöön henkilöllisyystodistuksissa. Nykyinen jako pakottaa osan ihmisistä sukupuolilokeroihin, joihin he eivät koe kuuluvansa.
Johanna Sydänmaa