Vihreät Naiset etsii tällä hetkellä paikkaansa sukupuoleen perustuvan tasa-arvotyön, feminismin ja matalan kynnyksen järjestötoiminnan ristipaineessa. Järjestön rahoitusta ja merkitystä kyseenalaistetaan. Se, keitä olemme, mitä varten olemme olemassa ja mihin tähtäämme, kaipaa kirkastamista.
Siksi olenkin erityisen iloinen voidessani kertoa, että Vihreille Naisille tehdään strategia! Prosessi on juuri alussa, ja tänään pidetyssä hallituksen kokouksessa minut valittiin vetämään sitä yhdessä Tanja Petrellin ja muun loistavan strategiatiimin kanssa.
Strategiatyössä haluan kehittää Vihreiden Naisten toimintaa pitkäjänteisesti, selkiyttää tavoitteitamme ja luoda yhteisiä suuntaviivoja niihin pääsemiseksi. Meidän täytyy lunastaa paikkamme ja osoittaa merkityksemme niin puolueessa kuin yhteiskunnassa. Meidän on löydettävä itsemme uudelleen prosessissa, johon kaikki vihreät naiset pääsevät osallisiksi.
Minun unelmieni Vihreät Naiset on yhtä aikaa sekä matalan kynnyksen tapa tulla mukaan puolueen toimintaan kaikenlaisille naisille, että feministisen politiikan terävin kärki puolueen sisällä ja myös sen ulkopuolella.
Strategiaprosessissa meidän pitää löytää vastaus siihen, mikä on meidän yhteinen unelmamme Vihreille Naisille ja miten sinne pääsemme.
Tällä upealla porukalla se varmasti onnistuu!
Merja Kähkönen
Kirjoittaja on Vihreiden Naisten varapuheenjohtaja ja puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja
Vihreät Naiset 2030
Näin strategiaprosessi etenee seuraavan vuoden aikana.
5-6/2017
- Strategiatyön tavoitteet määritellään, strategiatyöryhmä valitaan
8/2017
- Työryhmän ensimmäinen tapaaminen, tutustuminen, prosessin suunnittelu
- Tiedon keräämistä jäseniltä, sidosryhmiltä ym.
- Työskentelyä online
1/2018
- Työryhmän toinen tapaaminen, kerätyn datan läpikäynti ja analysointi
- Työskentelyä online, strategiatekstin tuottamista
- Strategialuonnos käy kommenttikierroksella jäsenjärjestöissä
4/2018
- Työryhmän kolmas tapaaminen, strategiatekstin hyväksyminen
5/2018
- Strategia hyväksytään ViNan kevätkokouksessa
Kirjoitus on julkaistu alunperin 16.6.2017 Merja Kähkösen blogissa.
Johanna Sydänmaa