A2-lisääntymisilta. Synnytystalkoot. Yksi kotimaan puolesta. Suomessa syntyvyys sukeltaa ennätyksellisen alhaisissa luvuissa. Keskusteluissa etsitään ratkaisuja, mutta aina niistä tuntuu jäävän nihkeä jälkihiki.
Syyllisiksi päätyvät edelleen naiset, naiset ja naiset. Nuoret naiset keskittyvät opintoihin. Kypsemmät naiset torkkuvat hedelmällisimpien vuosiensa ohi urakiitureina. Lapsettomuuden valinneet naiset. Naiset eivät kanna vastuuta Suomen yhteisestä tulevaisuudesta. Naiset muuttavat työnperässä ulkomaille ja jäävät niille teille. Itsekästä! Selvä se.
Keskustelua useimmiten hiljaa seuraavat ne, jotka eivät omaan tilanteeseensa voi vaikuttaa. Miten rakentaa itsensä naisena tällaisessa yhteiskunnassa? Miten tavoitella hyväksytyksi tulemista naisena, jos äitiys ei edes ole mahdollista?
Tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa Suomessa hyvin nopeasti kokea syvään juurtuneet odotukset. Nainen ei ole aivan nainen ilman lapsia. Mies voi olla lapseton, mutta naisen ”normaaliin” elämänkaareen kuuluvat lapset. Nainen ilman lapsia tipahtaa aina jollain tasolla yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Hän on ilmaa.
Jos syntyvyys halutaan kääntää kasvuun, on siitä turha syyllistää lapsettomia naisia. Suomessa hedelmällisen iän ohittaneista lapsettomiksi jää joka neljäs mies ja joka viides nainen. Merkittävä osa heistä tahtomattaan. Syitä on monia, mutta kasvavassa määrin tahaton lapsettomuus johtuu elämäntilanteesta – ei ole puolisoa tai taloudellisia edellytyksiä perheen perustamiseen. Tarvitaan politiikkaa, joka tukee perheellistymistä.
Suomi kaipaa kipeästi feminististä sote-, perhe- ja työvoimapolitiikkaa, jotka yhdessä luovat edellytyksiä ja poistavat esteitä perheellistymiseltä. Kun esimerkiksi alle 30-vuotiaiden työsuhdeturvaa heikennetään, iskee se pahimmin nuoriin, parhaassa hedelmällisessä iässä oleviin naisiin. Jo ilmankin nuoret naiset kohtaavat työelämässä haasteita, jotka liittyvät kiinteästi oletukseen perheen perustamisesta. Niin kauan kuin naiset kokevat epävarmuutta tulevaisuudesta, väkilukumme jatkaa laskuaan.
Lapsettomuutta kohtaavien pariskuntien määrä Euroopassa kasvaa vuosittain 8-9 prosenttia. Kokonaan lapsettomiksi jäävien osuus ikäluokista kasvaa. Ikärakenne vääristyy. Tämän kierteen katkaisemiseksi yhteiskunnan on tarjottava oikeanlaisia kannustimia perheellistymiselle sekä yhdenvertainen pääsy hedelmöityshoitoihin kaikille niitä tarvitseville. Vaikka lapsi ei ole itseisarvo, varsin monelle lapset ovat kaikista tärkein asia elämässä. Tarpeemme lisääntyä on primitiivinen.
Naisten syyllistäminen ikääntyvän väestön ongelmista ei ruoki hyödyllistä yhteiskunnallista keskustelua, saati päätöksentekoa. Suomessa on oltava tilaa ja ymmärrystä niin erilaisille elämänvalinnoille kuin elämänkohtaloillekin – olipa lapsettomuus valittua tai tahatonta.
Minna Wikström
Simpukka ry:n hallituksen puheenjohtaja ja vihreä feministi
Lisätietoa lapsettomuudesta:
Kahdeksan faktaa lapsettomuudesta-video
Miltä lapsettomuus tuntuu-blogi
Johanna Sydänmaa