Raiskaus, syrjintä, kuolema. Ympäri maailman ihmiset joutuvat kärsimään puistattavia kohtaloita kansallisten ja kansainvälisten konfliktien takia. Konfliktien seuraukset kohdistuvat usein erityisesti naisiin ja heidän lapsiinsa esimerkiksi siviilien vahingoittamisen ja seksuaalisen väkivallan kautta. Siksi YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman 31. lokakuuta vuonna 2000.
Päätöslauselma tähtää naisten roolin vahvistamiseen rauhan rakentamisessa. Sen juuret ovat naisten heikossa osallistumisessa rauhanprosesseihin. Päätöslauselma pyrkii vahvistamaan naisten roolia mm. konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa, rauhanneuvotteluissa, rauhanrakentamisessa ja konfliktien jälkeisessä jälleenrakentamisessa.
Aloitin tämän blogin kirjoittamisen Unkarissa ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävässä seminaarissa, jossa keskustelimme esimerkiksi demokratian tavoittelemisesta valkovenäläisten ja ukrainalaisten aktivistien kanssa. Haastattelin yhtä heistä, ja tämä ukrainalainen nuori nainen nosti esiin kiinnostavan näkökulman. Hänen kotimaansa parlamentissa on naisedustaja, joka on entinen sotilas. “Hänestä on etsintäkuulutus Venäjällä, mutta hän on vahva nainen, ja haluaa ratkaista konfliktin sodalla”, hän täsmentää. Ukrainassa naiset eivät perinteisesti ole toimineet esimerkiksi poliiseina, mutta konflikti on muuttanut tilannetta, ja nyt naiset kantavat myös aseita.
Naisilla on sotilaallinen rooli myös Eritreassa, jossa työskentelin hetken kesällä 2016. “Sawa on feminismiä. Tasa-arvoa ei anneta, se täytyy ottaa. Naisten täytyy tarttua aseisiin samoin kuin miesten”, kertoi nuori nainen Eritrean Gash-Barkassa. Sawalla hän viittaa Sudanin rajan tuntumassa sijaitsevaan erämaahan, johon eritrealaiset nuoret lähetetään suorittamaan pakollinen asepalvelus. Suomen tiimimme vietti Sawassa kolme kuumaa, pitkää päivää, vuoriston ja skorpionien keskellä helteessä. Meidän vierailumme oli lyhyt, mutta osalla eritrealaisista se on elämän mittainen. Joskus vuosikymmenten mittainen kansalaispalvelus on maan pahin ihmisoikeusloukkaus, joka koskettaa kaikkia sukupuolia, ja jota monet pakenevat ulkomaille. Silti monet, sekä naiset että miehet, tukevat järjestelmää.
Usein oletetaan, että naiset pyrkivät ratkaisemaan konflikteja pehmeillä keinoilla tai diplomatialla. Monet naiset kuitenkin edistävät myös sotilaallisia interventioita. Samoin kuin miehetkin, myös naiset saattavat tukea diktaattoreita, tarttua aseisiin ja jättää huomiotta siviilien surulliset kohtalot. Konfliktien uhrien sijaan naiset voivat olla myös osallisia konflikteissa. Pahuus tai empatiavaje ei riipu sukupuolesta. Tämä tulee muistaa ja tunnustaa: naisten tuominen päättäviin asemiin ei automaattisesti tuo rauhanhakuista toimintaa ja pehmeitä keinoja.
Stereotypioiden sijasta kaikki sukupuolet tulee tunnistaa sekä konfliktin uhreina, että ratkaisijoina. Naiset tulee ottaa mukaan rauhanprosesseihin yksinkertaisesti siksi, että osallisuus on ihmisoikeus, ja kaikilla on oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sananvapauteen. Meillä kaikilla on oma taustamme, elämänkokemuksemme ja ajatuksemme, ja tällä värikirjolla on tuotavaa rauhanprosesseihin. Kaikki sukupuolet tuleekin saada edustetuiksi rauhaninstituutioihin ja rauhanneuvotteluihin. Myös rauhanturvaamisessa sukupuolten ja taustojen moninaisuus on tärkeää. Esimerkiksi paikallisten kanssa yhteyden luominen voi olla helpompaa jaetun sukupuolen tai taustan takia.
Päätöslauselman hyväksymisestä on kulunut yli 15 vuotta. Edistystä on tapahtunut, mutta edistystä tarvitaan yhä. YK itsekään ei ole viaton naisten aseman saralla. 70-vuotisen historiansa aikana YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana on toiminut vain kolme naista. Yksikään nainen ei ole toiminut YK:n pääsihteerinä. Tasa-arvo voi toteutua vain, mikäli kaikilla sukupuolilla on aito mahdollisuus tulla nimitetyksi päättäviin virkoihin.
Alviina Alametsä
Vihreiden turvallisuuspoliittisen ryhmän puheenjohtaja
Johanna Sydänmaa