Turun kaupunginvaltuusto kipuili vuosia raitiotien kanssa, mutta lopulta kaupunginvaltuusto päätti edetä ratikan suunnittelussa äänin 47-16. Edessä on vielä myöhemmin varsinainen investointipäätös, mutta valtuuston vahva tuki tässä vaiheessa on iso viesti: olemme valinneet nyt kaksi ratikkalinjaa, jotka suunnitellaan rakentamispäätöstä vaille valmiiksi.
Korona aiheuttaa kunnille valtavasti taloushaasteita ja hetken näytti jo siltä, että koronan uhka saa Turun valtuuston kuoppaamaan raitiotien. Onneksi tulos oli päinvastainen, sillä nyt jos koskaa tarvitaan kestävän tulevaisuuden investointeja. Kriisin jälkeen tarvitaan jälleenrakennusta, ei valojen sammuttamista.
Kaupungit, jotka valitsevat raitiotien, valitsevat paljon enemmän kuin joukkoliikennevälineen. Raitiotie imee äärelleen yrityksiä ja rakentamista – työtä ja koteja. Se tiivistää kaupunkirakennetta ja perustaa pääväylät, jonka varrella kotiin, töihin, opiskelemaan, harrastamaan ja ostoksille pääsee vähäpäästöisesti. Turun kahden raitiotielinjan varrella on keskussairaala, korkeakoulujen kampusalueet, satama, keskusta ja kaksi rautatieasemaa. Monen muun kaupungin tavoin Turku on kunnianhimoisen ilmastotavoitteen kärkikaupunki. Kasvihuonekaasuja ei vedetä kohti nollaa puuttumatta isosti liikenteen päästöihin. Voimme vähentää liikenteen päästöjä vaikeuttamalla liikumista tai tekemällä ihmisille hyviä vaihtoehtoja liikkua sähköisellä ison kapasiteetin joukkoliikenteellä. Minusta jälkimmäisestä vaihtoehdosta kannattaa aloittaa.
Raitiotietä on tapana perustella talouden ja rakentamisen neliöiden kautta, mutta minä haluan puhua hetken siitä, että raitiotie on feministinen hanke. Joukkoliikenne on pienituloisille tärkeää ja työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden bussikorttialennukset auttavat kaikkein pienituloisimpia liikkumaan. Joukkoliikenteen seassa raitiotie on erittäin esteetön. Turku on Suomen sinkkupääkaupunki, sillä meillä on suhteessa väkilukuun eniten yksin asuvia. Monet heistä ovat ikäihmisiä, joille liikkuminen on haastavaa. Raitiovaunu on matkustusmukavuudeltaan ja luotettavuudeltaan ylivoimainen ihmiselle, jonka on vaikea liikkua. Ja meidän raitiovaunulla pääsee sairaalaankin!
Kaupunkisuunnittelu on erinomainen työkalu vähentämään sosiaalisia ongelmia ja purkamaan kunnan asukkaiden välistä epätasa-arvoa. Tämä on minulle tärkein syy puskea eteenpäin raitiotietä. Päästöjä voimme laskea monilla sähköisillä kulkuneuvoilla, mutta raitiotien tasa-arvovaikutukset ovat joukkoliikenteen joukossa ylivertaisia.
Turku ei ole ainoa kaupunki, jossa osataan nimetä lähiöit, joissa on korostuneesti muita alueita enemmän pienituloisuutta ja työttömyyttä. Yksi palveluiltaan ja lähimetsiltään upea, mutta huonon imagon ja yksipuolisen asuntokannan vanki on Varissuo. Raitiotien ensimmäinen piste.
Kaikkialle, jossa raiteita rakennetaan, raiteen linjan maan arvo nousee ja rakentaminen lisääntyy. Tulemme näkemään uutta rakentamista, taloyhtiöiden peruskorjauksia ja investointeja Varissuolla. Maan arvon kohoaminen muuttaa myös asuntojen hintoja, mutta ihmisten tasa-arvoa ei lisää politiikka, joka ylläpitää kalliiden asuntojen ja halpojen vuokra-asuntojen erillisiä alueita. Kun raitiotie vuonna 2027 toivottavasti jo ajaa, ovat turkulaisten joukossa varissuolaiset heitä, joiden kotiin menee moderni pikaratikka. Se on upeaa ja kaupunkisuunnittelun historiassa hieman vallankumouksellistakin.
Niina Ratilainen
Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu toista kautta, Lounais-Suomen jätehuoltolautakunnan puheenjohtaja ja Turun ammattikorkeakoulun varapuheenjohtaja. Ratilainen edustaa Suomen vihreitä EU:n alueiden komitean ympäristö, ilmasto, energia & avaruus -valiokunnassa.
Johanna Sydänmaa