Viime viikkoina on käyty paljon keskustelua synnytysturvallisuuden ja -kokemusten ympärillä. Aihe on todella tärkeä ja ansaitsee avointa keskustelua sekä konkreettisia ratkaisumalleja. Eikä keskustelun tulisi jäädä siihen, vaan sitä tulisi laajentaa koskemaan kaikkea naisen terveyttä, läpi koko elinkaaren.
Ihmiskeho ja sen toiminta on monimutkainen kokonaisuus, jossa dominopalikan lailla yhden asian muutos johtaa moneen muuhun muutokseen. Naisen keho käy elämänsä aikana läpi valtavia muutoksia ja usein unohdetaan, että vain harva niistä näkyy päällepäin. Joskus muutos voi tuoda mukanaan kivun, joskus jopa toimintakyvyn muutoksen. Oma keho alkaa tuntua oudolta tai jopa tunnottomalta. Onneksi näihin on saatavilla hoitoa ja apua, mutta liian usein näiden piiriin unohdetaan hakeutua.
Yhtenä haasteena ovat nykyisen terveydenhuollon normit, jotka eivät aina tunnista tai tunnusta avun tarvetta.
Joskus naiselle sanotaan, että kuukautisten kuuluu sattua ja tutkimista vaativa vaiva jää selvittämättä. Läheskään aina keho ei palaudu raskaudesta ja synnytyksestä itsestään. Joskus tarvitaan kuntoutusta, joskus mekaanista operaatiota. On tehtävä toimia, jotta naisen on mahdollista saada kehonsa palautumaan jälleen omaksi.
Some-ajan kautta tietoisuus ja stigman mureneminen naisen gynekologisista tarpeista ja seksuaaliterveydestä on kuitenkin onneksi lisääntymässä.
Pienen lapsen vanhemman ei tarvitse käyttää pikkuhousunsuojaa eikä hänen tarvitse kärsiä selkä-, lantio- tai yhdyntäkivuista, sillä apua näihin on saatavilla.
Silti haasteeksi jää edelleen se, uskalletaanko avun tarpeesta kertoa ääneen, tai uskalletaanko sen tarpeesta kysyä. Vertaistukea, neuvontaa ja ohjausta on jo nyt suht hyvin saatavilla kunhan löytää oikeaan paikkaan. Kuntoutusta joutuu ikävä kyllä vielä yleensä vaatimaan.
Jokainen keho ansaitsee mahdollisuuden tuntea, nauttia, palautua ja kuntoutua, tarvittaessa ammattilaisen tukemana. Se on naisen oikeus, joka kestää läpi elämän.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]