Tuen nais- ja ihmisoikeusjärjestöjen euroopanlaajuista My voice, my choice -kampanjaa, jotta aborttioikeus kautta Euroopan toteutuisi.
Olen itse onnekas, enkä ole joutunut kokemaan ei-toivottua raskautta. Se on pieni ihme, sillä nuorena tuli monet monituiset kerrat humalaspäiten harrastettua seksiä ilman ehkäisyä. Abortti, puolesta ja vastaan, oli monen bileillan päätteeksi suosittu keskustelunaihe. Yhdessä me tytöt jaoimme ja koettelimme ajatuksiamme siitä, mitä me itse tekisimme, jos yhtäkkiä tulisimme raskaaksi. Olen takuulla julistanut niinä vuosina kovaan ääneen kaikki mahdolliset mielipiteet asiaan, sillä ne vaihtelivat promillemäärän ja ikävuosien mukana.
Anna-Liisan tarina opettaa aborttioikeuden merkityksen
On suuri helpotus kasvaa tytöksi maassa, missä on oikeus valita. Ei se Suomessakaan ole aina ollut totta. Taide on auttanut minua jo lapsena ymmärtämään asian merkityksen. Anna-Liisan tarina tuli tutuksi, kun katsoin televisiosta vanhempieni kanssa vuonna 1988 tehdyn Anna-Liisa -elokuvan, jonka on ohjannut Tuija-Maija Niskanen.
Anna-Liisan katsominen on varhaisia kokemuksiani feministisestä raivosta, jota tunsin nuoren tytön tuhoon ajavaa yhteisöä ja sitä saatanan Mikkoa kohtaan. Kun joskus tapasin Tampereen teatterikesässä Mikkoa näytelleen Pekka Valkeejärven, taisin haastaa riitaa ihan vain siksi, että olin vieläkin vihainen Mikolle. Olen myöhemmin myös opetellut Anna-Liisan epätoivoisen monologin, ja esittänyt sitä Tampereella Minna Canthin patsaalla.
Minna Canthin voima oli kertoa naisten kohtaamista vääryyksistä ja kohtaloista tavalla, joka puhuttelee sukupolvien takaa. Anna-Liisan tarina kietoo meidät eurooppalaiset yhteen 1800-luvun siskojen kanssa. Meidän on muistettava jokaisen naisen kärsimys, jokaisen naisen oikeus, ja oltava solidaarisia kaikille.
Naisia ei pidä leimata huonoiksi siksi, että he harrastavat seksiä
Abortin epääminen yhdistettynä naisen leimaamiseen huonoksi tai huoraksi siksi, että hän on harrastanut seksiä: se on tappava ja kamala yhdistelmä, josta kärsivät etenkin nuoret naiset. Ei ihme, että ihmiset ovat kautta aikain olleet valmiit kerta kaikkiaan epätoivoisiin tekoihin ja silmittömän kivuliaisiin ja hengenvaarallisiin menetelmiin lähdettääkseen sikiön.
On tietysti tärkeää, että nuorille olisi saatavilla maksutonta ehkäisyä, mutta sitä me tuskin voimme taata kaikille kautta Euroopan. Lisäksi on hyvin tiedossa, että ehkäisy ei aina ole satavarmaa. Ihmiset ovat tulleet raskaaksi pillereistä, kondomeista ja pessaareista huolimatta. Se ei aina ole kamala paikka, sillä lapsi voi lopulta silti olla haluttu ja rakastettu, vaikkei alkuun paneminen ihan vissi valinta ollutkaan. Tärkeintä on se, että valinnan saa tehdä.
Minä olen etuoikeutettu, kun olen saanut elää maassa, jossa saan pohtia asiaa vain omien toiveideni ja etiikkani pohjalta. Minun ei ole tarvinnut pelätä huoran leimaa, eikä koulupolun järkkymistä lapsen takia. Ei ole ollut pakko mennä naimisiin jonkun tomppelin kanssa, jota on sattunut nusaisemaan.
Olen saanut elää hauskaa ja menevää nuoruutta, rakkautta ja seksiä kaupungin yössä metsästäen. Olen saanut naida ja palaa. Tämän mahdollisuuden soisin kaikille muillekin.
Rosa Meriläinen