Varmaan tiesitkin, että Suomi on Euroopan vaarallisimpia maita naisille. Täällä lähisuhdeväkivaltaa kokee joka kolmas nainen ja useampi nainen ja tyttö on kuin ei ole kokenut häirintää, ahdistelua tai väkivaltaa. Mutta tiesitkö, että kuukauden päästä käytävissä kunta- ja aluevaaleissa pelissä on myös se, otetaanko naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjuminen ja ennaltaehkäisy prioriteetiksi vai ei?
Kunta- tai aluevaalikoneissa ei kuitenkaan ole ollut yhtäkään kysymystä naisiin kohdistuvasta väkivallasta tai lähisuhdeväkivallasta. Hiljaisuus väkivallan ympärillä ei ole uusi ilmiö, mutta mikään ei muutu jos asioista ei puhuta. Monille saattaa olla myös epäselvää, että nimenomaan näillä kahdella politiikan tasolla päätetään sekä väkivaltapalveluista että ennaltaehkäisystä.
Hyvinvointialueiden vastuulla ovat muun muassa turvakodit, rakenteellinen väkivaltatyö ja väkivaltaa kokeneiden monet palvelut. Kunnissa taas päätetään esimerkiksi varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja toisesta asteesta, mikä mahdollistaa Istanbulin sopimuksen mukaisen ennaltaehkäisyyn panostamisen – esimerkiksi Tampereella lisättiin kuluneen valtuustokauden aikana tunne- ja turvataitojen opetusta. Kummallakin tasolla jaetaan myös avustuksia monenlaisille järjestötoimijoille, jotka täydentävät julkisia väkivaltapalveluita. Näiden toimijoiden toimintaedellytykset ovat heikentyneet jo paljon maan hallituksen leikkauspolitiikan myötä, ja riskinä on että sama toistuu kuntien ja hyvinvointialueiden säästöpaineissa. Hyvinvointialueet ja kunnat ovat myös isoja työnantajia, joiden työntekijöistä iso osa tarvitsee osaamista väkivaltailmiön tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Myöskään turvallisuustyötä ei voida tehdä ottamatta huomioon sukupuolittunutta väkivaltaa.
Tarve väkivallan vastaiselle työlle on huutava. Suosituksia, toimintamalleja ja hyviä esimerkkejä löytyy otettavaksi käyttöön kaikkiin kuntiin ja hyvinvointialueille. Nykyisellään on kuitenkin suuria alueellisia eroja siinä, koordinoidaanko väkivaltatyötä tai saako apua tarvitseva sitä yhdenvertaisesti. Lähisuhdeväkivaltalaki selkeyttäisi valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden välistä työnjakoa ja velvoittaisi toimijat avun tarjoamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Koska hallitus ei ole varsinaisesti kunnostautunut naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjujana, on kuntien ja hyvinvointialueiden rakenteet laitettava kuntoon muita reittejä.
Siksi on elintärkeää äänestää kunta- ja aluevaaleissa puolueita ja ehdokkaita, joille yhteen Suomen suurimmista ihmisoikeusloukkauksista puuttuminen on aito prioriteetti, ei juhlapuhepointti tai savuverho rasismille.
Jos vaalikoneet eivät ehdokkaiden näkemyksistä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lähisuhdeväkivaltaan kysy, kysy sinä. Naisten oikeuksien ja turvallisuuden puolustajia tarvitaan.
Vilma Järvisalo,
Vihreiden naisten hallituksen jäsen
Kaupunginvaltuutettu (Tampere)
Kunta- ja aluevaaliehdokas
Johanna Sydänmaa