Omantunnonvapaus-kampanja kyseli eduskuntavaaliehdokkaiden kantoja siihen, voiko terveydenhuollon ammattilainen kieltäytyä eettisen tai uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi suorittamasta raskaudenkeskeytyksiä. Olen pohtinut asiaa jo aiemmin. Jokaisella on oltava oikeus opiskella sitä, mitä haluaa. Terveydenhuollossa on paljon erilaisia työtehtäviä. Lääkäri voi erikoistua sellaiseen alaan, ettei hänen koskaan eikä missään tarvitse tehdä raskaudenkeskeytyksiä. Kun on aika päättää erikoistumisala, jokaisen terveydenhuoltoalan opiskelijan pitää tiedostaa, että sen enempää lääkärin kuin sairaanhoitajankaan työ ei ole helppoa tai hauskaa. Sisätautiosastolla joutuu usein kohtaamaan kuoleman, samoin tehohoidossa tai vanhustyössä; psykiatrisella osastolla tai ensiavussa kuulee haistattelua ja pahimmassa tapauksessa saa lyönnin tai potkun osakseen. Jokaisen erikoistumisalan hyvät ja huonot puolet täytyy punnita huolellisesti. Työ on joka tapauksessa raskasta. Hoitajien osalta se on lisäksi huonosti palkattua. On tärkeää, että kaikki toimivat kollegiaalisesti ja yhtenä tiiminä.
Minun arvomaailmani perustuu ihmisten oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Olen itse sairaanhoitaja, ja haluan ajaa sekä hoidettavien että heidän hoitajiensa asioita. Hoidettaville kuuluu oikea-aikainen ja laadukas hoito, ja hoitajille kunnon työolot. Kunnon työoloihin kuuluu työntekijöiden tasapuolinen kohtelu. Jos osa työntekijöistä saisi kieltäytyä itselleen epämiellyttävistä töistä, ne kaatuisivat toisten työntekijöiden niskaan. Raskaudenkeskeytys on aina vaikea asia myös sen suorittavalle lääkärille ja naista hoitaville sairaanhoitajille. Olisi kohtuutonta, että tämä taakka olisi vain osalla tiimiläisistä. Se asettaisi työntekijät eriarvoiseen asemaan ja heikentäisi työilmapiiriä. Työ on ajoittain henkisesti raskasta, ja on erittäin tärkeää, että kaikki hoitotyötä tekevät saavat säännöllisesti työnohjausta. Näin he pystyvät jäsentelemään ajatuksiaan yhdessä kollegoidensa ja työnohjaajan kanssa ja jaksavat paremmin työssään.
Jokainen abortti on vaikean ja pitkänkin harkinnan tulos ja vaikuttaa naisen tulevaan elämään raskaana muistona. On muistettava, että läheskään kaikki raskaudet eivät ole toivottuja. En mitenkään voi ymmärtää lääkäriä, joka kieltäytyy tekemästä raskaudenkeskeytystä raiskauksen uhrille. Kehitysvammaiset saattavat olla tietämättömyyttään suojaamattomassa yhdynnässä. Päihtyneenä ei myöskään välttämättä tule käytettyä ehkäisyä. Tämä riski on olemassa sekä päihteiden väärinkäyttäjillä, joilla saattaa olla jo huostaanotettuja lapsia, että nuorilla tytöillä, jotka ovat juoneet ymmärtämättömyyttään liikaa tai eivät ainakaan kehtaa sanoa seksikumppanilleen, etteivät halua olla suojaamattomassa yhdynnässä. Ehkäisy voi myös pettää, eikä iäkäs pariskunta välttämättä halua enää uutta lasta terveydellisistä syistä. Tunnen myös syvästi uskovia naisia, joilla on jo useita lapsia, mutta joiden henkinen ja fyysinen kunto ei enää kestä uutta raskautta ja äitiyttä. Joskus raskauden aikana selviää, että sikiö on vakavasti epämuodostunut tai lapsesta on tulossa vaikeasti kehitysvammainen. Tällöin äidillä on oltava oikeus saada raskaudenkeskeytys.
Minulla on myös lähipiirissä perhe, jonka lapsi on syvästi kehitysvammainen vaurioiduttuaan pitkittyneessä alatiesynnytyksessä saamansa hapenpuutteen vuoksi. Alatiesynnytystä pitkitti syvästi uskovainen synnytyslääkäri, jonka vakaumuksensa takia ei halunnut kätilön toistuvista pyynnöistä huolimatta tehdä sektiota, vaan vaatimalla vaati, että naisen tulee synnyttää alateitse. Harjoittakoon henkilökunta vakaumustaan vapaa-ajallaan – julkiseen terveydenhuoltoon se ei kuulu.
Paula Nordström
Psykiatrinen sairaanhoitaja
Lohja, Uusimaa
http://www.paulanordstrom.fi/
Johanna Sydänmaa