Rauhantyöstä leikkaava Suomi ei ole uskottava rauhan puolestapuhuja

YK:n yleiskokouksen perustamaa kansainvälistä rauhanpäivää on vietetty vuodesta 1982.

Päivä muistuttaa meille, ettei rauha synny itsestään, vaan siihen tarvitaan aktiivista, kansainvälistä yhteistyötä.

Kansainvälisen rauhantyön keskiössä on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus”. Päätöslauselma pyrkii suojelemaan naisia ja tyttöjä konflikteissa sekä vahvistamaan naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhan rakentamisessa. Päätöslauselmaa toteutetaan paitsi YK:n jäsenvaltioissa, myös EU:ssa ja Natossa.

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa Suomen kerrotaan kannattavan kunnianhimoista lähestymistapaa Naton Naiset, rauha ja turvallisuus -kokonaisuutta ja Naton inhimillistä turvallisuutta koskevaan työhön. Selonteon mukaan Suomi tukee Naton Naiset, rauha ja turvallisuus -työn kehittämistä siten, että sen toimeenpano tehostuu kaikissa Naton ydintehtävissä, myös pelotteessa ja puolustuksessa.

Tavoite on tervetullut.

Päätöslauselman toimeenpanoa Suomessa edistävä Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -verkosto muistuttaa, että Natossa Suomella on mahdollisuus edistää Naiset, rauha ja turvallisuus -agendan toimeenpanoa liittoutuman kaikessa toiminnassa. Suomi voi edistää vuoropuhelua sellaisten Nato-maiden kanssa, jotka eivät vielä priorisoi Naiset, rauha ja turvallisuus -työtä. Suomi voi myös jakaa käytännön osaamista ja kokemuksia sotilaallisten ja siviilitoimijoiden yhteistyöstä, kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta ja monitoimijayhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan, ministeriöiden ja puolustusvoimien välillä.

Nämä ovat olleet Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -työn vahvuuksia jo pitkään.

Monitoimijayhteistyö saattaa kuitenkin jäädä historiaan valtioneuvoston päätettyä lakkauttaa rauhanjärjestöjen yleisavustuksen ensi vuodesta alkaen. Rauhantyön avustus on lakkautettu ainoastaan kerran aikaisemmin vuonna 1934.

Suomi on profiloitunut EU:ssa ja Natossa myös vahvana Ukrainan tukijana. Silti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps) on tehnyt päätöksen, jonka mukaan Suomi ei osallistu Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvään tasa-arvoliittoumaan. Median vahvistamien tietojen mukaan syynä on se, että liittouman on tarkoitus edistää myös sukupuoli- ja seksuaali­vähemmistöjen asiaa. Muille Pohjoismaille tai Virolle tämä ei ole ongelma.

Mihin suuntaan Suomi on menossa?

Susanna Sulkunen

Vihreät Naiset ry:n hallitusjäsen
Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -verkoston Nato-toimintaryhmän jäsen

Scroll to Top