Sallamaari Muhonen, 48, on pitkän linjan vihreä nainen, joka tällä hetkellä työskentelee valtion omistajaohjauksesta vastaavan kehitysministeri Heidi Hautalan lehdistöavustajana. Tiukat paikat ovat tuttuja ennestäänkin mm. kuntapoliitikkona Helsingissä kolmelta valtuustokaudelta, NYTKIS-puheenjohtajana ja European Women’s Lobbyn varapuhiksena 90-luvulta sekä tietysti työelämästä esimiehenä liikeyrityksissä ja valtionhallinnossa.
Puoluesihteerinä hän arvelee voivansa tuoda hyödyllistä kokemusta sekä siitä, mitä vihreä vaikuttaja kunnassaan tarvitsee että siitä, miten toimistoon ja järjestöön puhalletaan iloinen tekemisen meininki. Tavoitteena on vihreä eduskuntavaalivoitto 2015!
Savolaissyntyinen Sallamaari on kolmen aikuisen lapsen äiti ja liiketalouden AMK-aikuisopiskelija.
Puoluesihteeriehdokas Sallamaari Muhosen vastaukset Vihreiden Naisten tasa-arvokysymyksiin
1) Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa feministinen politiikka? Tuleeko puoluesihteerin edistää sitä: jos ei niin miksei ja jos kyllä niin miten?
Feministinen politiikka minun mielestäni perustuu tietoisuuteen siitä, että yhteiskunta ja kulttuuri tuottavat erilaisia rooliodotuksia, käyttäytymistä ja arvostuksia ”sukupuolten” mukaan ja aktiiviseen pyrkimykseen purkaa noita malleja ja hierarkioita, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus toteuttaa itseään täydesti ja yhteistyössä toisten ihmisten kanssa.
Vihreissä feministisen politiikan edistäminen on erittäin tärkeää – myös puoluesihteerille – koska äänestäjillemme, kannattajillemme ja useimmille toimijoistamme nuo ovat olleet se keskeinen epäkohta, jonka purkamisen tähden aktivoitunut yhteiskunnallisesti ja jonka takia valinnut liittyä juuri Vihreisiin. Meidän pitää ”vastata huutoomme”.
Puoluesihteeri mm. johtaa puoluetoimiston valmistelua puoluehallitusta, valtuuskuntaa ja puoluekokouksia varten ja käy keskeisiä hallituspuolueiden välisiä neuvotteluja (silloin kun hallituksessa ollaan). Feministisen toiminnan paikkoja siis on kylliksi, sekä politiikan sisältöjen edistämisessä että esimerkiksi nimitysesityksissä.
2) Mikä on naisjärjestön rooli Vihreissä? Onko mielestäsi Vihreiden Naisten ja muiden puolueiden naisjärjestöjen roolien välillä jotakin eroa? Jos, niin mitä?
Vuosikymmenten aikana ViNalle on muodostunut koko puolueen ja aatteen edistämisessä oma, tärkeä rooli koulutus- ja vertaisverkostona naisille, jotka usein puurtavat vihreää politiikkaa kotikunnassaan pienessä vihreässä valtuustoryhmässä tai lautakuntansa ainokaisina. Sillä tuella on iso merkitys, kun me Vihreät pyrimme vakiinnuttamaan puolueemme aidosti valtakunnallisena vaikuttajana.
ViNan piirissä on myös yksittäisiä naistutkimukseen syvästi perehtyneitä toimijoita, joiden kautta koko jäsenistö voi saada inspiroivaa tietoa ja uusia näkökulmia. Eri puolueiden naisjärjestön ja meidän järjestömme välillä on vastaavat aatteellis-sisällöllisten painotusten erot kuin puolueiden välillä muutenkin. YK-tason toiminnassa löytyvät sentään yhteiset, naiserityiset globaalit teemat.
Vihreät naiset -järjestöllä ja -jäsenistöllä ei ainakaan ole ollut perinteistä kahvinkeittoroolia muun, ”oikean” puoluetoiminnan tukijoina.
Pidän tietysti suuressa arvossa naisjärjestöämme, olinhan sitä itse perustamassa 🙂
3) Yli 1000 Vihreiden jäsenentä kokee tasa-arvokysymykset erittäin tärkeiksi. Miten varmistat, että vihreät poliitikot osaavat tehdä päätökset sukupuolisensitiivisesti?
Luulenpa, että vielä useampi kuin tuhat jäsentä kokee ne tärkeiksi… Puoluesihteerin tulee valmistelu- ja esitysroolissa pitää näkökulmaa aktiivisesti esillä sekä sisältöjen, nimitysesitysten että toimiston ja piirien henkilöstön kohtelun kautta. Esimerkillä ja avoimella keskustelulla on voimaa myös sparrata koko järjestöverkostoamme heidän toiminnassaan ympäri Suomea.
4) Kolme mielestäsi tärkeintä tasa-arvoteemaa A) Suomessa B) Euroopassa C) globaalisti?
Jäin miettimään, tarkoitatteko juuri sukupuolten tasa-arvoteemoja vai ihmisoikeus- ja tasavertaisuuskysymyksiä laajemminkin?
Olen erittäin huolestunut kaikilla mainituilla tasoilla päätään nostavista ja ääntään koventaneista lainsäädännöllisistä ja konkreettisista uhista, jotka kohdistuvat naisten oikeuteen aborttiin ja naisten oikeuteen lisääntymisterveyteen yleensä sekä erityisesti LGBT-ihmisten oikeuksiin ja mahdollisuuksiin. Tällaista uhkakehitystä ei voi vain katsoa vierestä kotimaassa, Euroopan politiikassa eikä globaalisti.
Kotimaassa odotan, että pystymme viimein saamaan läpi ehdotukset vanhempainvapaiden ja -tukien jyvittämisestä molemmille vanhemmille. Ikäpolveni feministinä pidän sitä tasa-arvon kannalta mahdollisesti ratkaisevana, jotta siit’edes naisten työmarkkina-asema paranisi (ja siten toimeentulo vielä eläkeläisenäkin) ja jotta ahtaat roolit ”äideistä kaikkivoipina ja isistä auttajina” saadaan murennettua.
5) Muistatko milloin puoluejohto on edellisen kerran ottanut julkisesti kantaa feministisiin kysymyksiin tai ongelmiin? Oletko valmis puoluesihteerinä edistämään tasa-arvokysymysten esillenostoa?
En muista… tosin esimerkiksi vanhempainvapaan jakoon ja perheellisten työmarkkina-aseman parantamiseen tähtäävät tavoitteet ovat olleet ”sisällä” Vihreiden hallitusohjelmatavoitteissa ja -työskentelyssä sitkeästi. Puheenjohtajan kannanottoa viime vuonna kotihoidontuen haitallisista vaikutuksesta heikosti koulutettujen naisten asemaan voi varmaan myös pitää feministisenä aiheena?
Ministeri-pomoni aktiivisuus käytännössä ja julkisessa keskustelussa naisten saamiseksi (valtion) yritysten hallituksiin on mielestäni myös käytännön feminististä politiikkaa – olkoonkin että tuo koskee lähinnä naisten koulutettua eliittiä ja että Heidi-ministeri ei varsinaisesti ole puoluejohtoa…
Olen, todellakin!
6) Miten tasa-arvokysymykset tulevat esille tulevissa euro- ja eduskuntavaaleissa? Millä foorumeilla nostaisit ne esille?
Vaaleissa on taktisesti viisasta valita aktiivisten Vihreiden omikseen kokemista teemoista sellaiset kysymykset, jotka laajemmatkin kansanjoukot jo tuntevat ja joko pitävät tarpeeksi kismittävinä epäkohtina taikka tarpeeksi hyväksyttävinä tavoitteina. Haluan, että teemme yhdessä teemoistamme totta eikä vain kunnianhimoisia ohjelmapapereita!
Eduskuntavaaleihin mennessä ja varmaan jo eurovaalikampanjaakin käydessä ajankohtaisimmat teemat ovat työllisyys ja talous. Niiden yhteydessä tasa-arvonäkökulmaa on syytäkin pitää esillä ja laajasti, sillä helposti puhutaan vain koulutetun ”eliitin” mahdollisuuksista ja avainasemasta. Köyhyys ja ratkaisut siitä pääsemiseksi ryhmittäin, esim. yksinhuoltajaperheet, vasta maahanmuuttaneet, olkoot Vihreiden ”agendalla”. Perustulomallin esittelyyn ei saa väsähtää vieläkään!
Eduskunnan toimivaltaan kuuluu maamme sosiaalipolitiikka, joten kysymykset ja ratkaisuehdotukset työn ja perhe-elämän yhdistämiseksi, työnantajamaksujen reilumpi jako naisten työnantajien kannalta ja jo edellä mainitsemani vanhempainvapaiden ja tukien jako vanhempien kesken olisivat luontevasti Vihreiden sarkaa. Ja sitkeästi tehdään ihmisoikeustyötä edelleen sukupuolineutraalin avioliittolain saamiseksi, jos tämä hallituskausi tuottaa sen suhteen pettymyksen.
Omilla sisäisillä foorumeillamme on syytä pitää tasa-arvonäkökulma tarkastelukriteerinä jo, kun kootaan ehdokaslistaamme ja valitaan joukosta edustajat valtakunnallisiin tv- ja radiotentteihin…
7) Kolme tärkeintä asiaa joita puolueen tulisi edistää seuraavan kahden vuoden aikana?
Minulle tärkeimpiä ovat köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunta ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen/jarruttaminen.
Eduskuntavaaleissa ennustan, että ratkaisevaksi teemaksi nousee työllisyys ja työmarkkinat globaalin murroksen jälkeisessä Suomessa. Se olkoon kolmas tärkein teema, johon meillä on oltava valmiudet vastata ja näyttöjä jo hallituskauden jälkipuoliskolta, että Vihreillä on toimiva talousmalli.
Sisäisesti puolueen tulisi ryhtyä toteuttamaan huolella laadittua ja laajasti hyväksyttyä strategiaansa vuoteen 2015 asti. Tarvitsemme vaalivoiton, jotta meillä on väline, millä tehdä hienoista ohjelmistamme totta ja ihmisten arkipäivää. Vaalivoitto tarvitaan myös, jotta tämä puolueen iskukykyä ja eri järjestöjen välejä jäytävä talouden korpitaival päättyy. Eikä sitä pidä vain odotella vaan on ryhdyttävä ennakkoluulottomasti harjoittamaan kokeilujen kautta varainhankintaa piireissä ja puoluetoimistolla.
8) Miten varmistetaan että puolueella on jatkossa tasa-puolisesti sekä nais- että miesedustus päätöksentekoelimissä?
Kansalaisten vaaleissa valitsemissa päätöksentekoelimissä kiintiölaki turvaa kahden sukupuolen edustuksen. Itse voisimme parantaa vielä omilla, aktiivisilla henkilövalinnoillamme Vihreiden miesten ja naisten tasapuolista sijoittumista puheenjohtajuuksissa eri päätöksentekoelimissä: valiokunnissa, maakunta-, kunta- ja kunnanhallituksissa ja lautakunnissa sekä muissa luottamuselimissä ja virkanimityksissä. Ko. tehtävissä aliedustettua sukupuolta voisi ja mielestäni pitäisi suosia, kun Vihreät nimeävät ehdokkaansa.
Jos tarkoitatte oman puolueen päätöksentekoelimiä, panisin vastaavasti arvoa erityisesti puheenjohtajuuksien ja muiden näkyvien tehtävien tasapuoliseen jakautumiseen. Se olkoon siis valintojen kriteeri – ei koko puolue-elimen jäsenistön jakauma.
9) Pitäisikö puolueella olla 2 puheenjohtajaa ja 2 varapuheenjohtajaa?
Mielestäni kahden puheenjohtajan malli, jossa valitaan puolueen kärkeen mies ja nainen, olisi erittäin käyttökelpoinen Vihreille. Se on osoittautunut ihan toimivaksi esimerkiksi Ruotsissa ja omassa nuorisojärjestössämmekin. Se olisi jälleen yksi tapa tehdä politiikkaa toisin kuin vanhat puolueet ja panna hienoja periaatteitamme käytäntöön vieläpä varsin tyylikkäällä tavalla.
10) Miten edistät dialogia ja yhteistyötä Vihreiden toimijoiden välillä?
Hakeutumalla itse eri toimijoiden juttusille ja käymällä läpi ensin niitä konkreettisia yhteistyömahdollisuuksia ja siitä kullekin koituvia etuja. Strategian toteuttamiseksi on sovittava konkreettiset osatavoitteet kullekin toimijalle/ryhmälle/järjestölle, joita nyt myös seuraamme. Tavoitteisiin pyrkiminen auttaa näkemään yhteistyön edut.
11) Miten valtakunnallisten yhdistysten tuet tulisi mielestäsi jakaa?
Osa puolueen valtion budjetista saamista varoista on jo laeilla sidottu tiettyyn käyttöön, ja osa yhdistyksistä saa tukea suoraan ilman rahan kiertoa puolueen budjetin kautta.
Muun rahan käytön voimme päättää tarkoituksenmukaisesti – ei ole itsetarkoitus jakaa eurot äkkiä pois. Kaikella puolueen rahan ja työvoiman käytöllä pitää mielestäni edistää puolueen strategian toteuttamista. Voimassa olevan strategian tavoitteita ovat mm. järjestöllinen vahvistuminen ja jäsenmäärän kasvattaminen. Tähtäisin puolueen rahankäytössä myös voittoon seuraavissa vaaleissa.
Budjettimme niukan liikkumavaran suhteen harkitsisin, toteuttaako tavoitteitamme paremmin kohdentaminen millekin järjestöille tai seuduille vai pitäisikö pikemminkin rahastoida varoja vaalikampanjoita varten.
Tukien odottelun sijasta kannustaisin piirejä ja järjestöjä kokeilemaan varainhankintaa ja jakamaan tuloksekkaiksi havaitut tavat valtakunnallisesti. Pekka-kampanjan myötä joukoissa on uusia jäseniä, joilta ei ole edes kysytty, voisivatko tai haluaisivatko he lahjoittaa puolueelleen!