Uskonnollisilla fundamentalisteilla on taipumus vihata toisten uskontojen edustajia. Mutta halu alistaa naisia yhdistää fundamentalisteja yli uskontorajojen. He näyttävät pitävän uskonnossaan aivan erityisen pyhänä kaikkea, mikä liittyy naisten seksuaalisuuden kontrollointiin ja muunlaisten seksuaalisuuden muotojen tuomitsemiseen kuin patriarkaaliseen perheeseen rajoittuvan heteroseksuaalisuuden.
Minusta on melko outo ajatus, että maailmankaikkeutta ohjaavaa korkeampaa voimaa kiinnostaisi kaikista universumin asioista eniten juuri se, millaisia muotoja planeetta Maan pinnalla elävän ihminen-nimisen nisäkäslajin aikuisten yksilöiden välinen vapaaehtoinen sukupuolisuus saa. Mutta halu alistaa naisia ja kontrolloida seksuaalisuutta näyttää yhdistävän myös niitä, jotka leimaavat ja vihaavat ihmisiä näiden ihonvärin tai kansallisuuden perusteella.
Esimerkkejä on helppo luetella. USAn nykyinen presidentti ratsastaa estoitta rasismilla ja on rehvastellut voivansa julkkiksena kouria naisia pillusta.
Suomen nykyinen ulkoministeri keräsi aikoinaan kansansuosiota puhumalla ”etelän laiskurimaista” ja lietsomalla kansallisuusennakkoluuloja. Tänä vuonna hän on Suomen linjan vastaisesti esiintynyt Kanadassa aborttioikeutta vastaan ja valittanut Irlannin kansanäänestyksen tulosta. Hän väittää elämän pyhyyden kunnioittamisen ohjaavan toimintaansa. Jos tämä olisi totta, hänen johtamansa puolue ei olisi vaatinut Suomen ulkomaalaispolitiikkaan tiukennuksia, joiden vuoksi turvapaikanhakijoita karkotetaan kuolemaan ja lapsia erotetaan vanhemmistaan.
90-luvulta muistan kansanedustajan, jonka oli äärimmäisen vaikea hyväksyä sitä, että aviopuolison raiskaaminen määriteltiin rikokseksi. Vaaleissa hän oli ratsastanut rasistisilla näkemyksillä.
Kymmenkunta vuotta sitten huomiota herätti kirjailija, joka kirjassaan valitti kärsimäänsä neljän vuoden ”pakkoselibaattia” ja esitti, että 18–30 -vuotiaitten naisten pitäisi suorittaa asevelvollisuuteen rinnastuva pakollinen seksipalvelu valtiollisissa ilotaloissa. Muutamaa vuotta myöhemmin sama mies perusti alt-right ajattelua myötäilevän ”kansallismielisen” Sarastus-verkkolehden.
Odinin soturit hengenheimolaisineen perustelevat vihanlietsontaa toisennäköisiä ihmisiä kohtaan halullaan suojella oman maan naisia. Silti monen taustalta löytyy tuomioita väkivaltarikoksista naisia vastaan. Ja auta armias, millaisten vihakampanjoiden kohteeksi nainen voi joutua, jos hän julkisesti arvostelee rasisteja.
Rationaalinen logiikka näitä ihmisiä ei ohjaa. Mutta jokin kiero psykologis-alitajuinen yhteys näyttää olevan toisaalta halulla alistaa naisia ja toisaalta vihalla ja pelolla, jota tunnetaan toisennäköisiä ihmisiä, vieraita kansallisuuksia ja uskontoja kohtaan.
Ranskalainen feminismin klassikko Simone de Beuvoir antoi kuuluisimmalle teokselleen nimeksi ”Toinen sukupuoli”, Le deuxième sexe. Muistan aikoinaan ihmetelleeni tätä nimeä. Sittemmin olen alkanut paremmin ymmärtää, mitä de Beauvoir tarkoitti toiseudella ja sillä, että kulttuurimme suhtautuu mieheen ihmisen perusmuotona, johon verrattuna nainen edustaa toiseutta.
Ajatus toiseudesta ehkä avaa rasistien ja fundamentalistien ajatusmaailmaa. Jos pelkää ja/tai vihaa ylipäänsä toiseutta, sama tunne voi kohdistua yhtä hyvin naisiin kuin ihmisiin, joiden uskonto, etnisyys tai sukupuoli-identiteetti eroaa ”perusmeikäläisistä”.
En tiedä, onko joku psykologi tai psykoanlyytikko tutkinut asiaa syvemmin. Mutta yhteiskuntien tasolla näyttää pätevän, että mitä väkivaltaisempi ja sotaisempi yhteiskunta on, sitä suurempi on kuilu rikkaiden ja köyhien, ylhäisten ja alhaisten välillä ja sitä huonompi naisen asema.
Silloin, kun verrataan sitä, miten hyvä kussakin maassa on elää, vertailun kärjessä keikkuvat säännöllisesti maat, joissa sukupuolten tasa-arvo on parhaasta päästä, kuten Pohjoismaat, Hollanti ja Kanada. Ehkä sukupuolten tasa-arvo on paitsi sinänsä hyvä asia, myös yhteiskunnan strategisesti tärkeä rakennetekijä, joka luo muidenkin hyvien asioiden toteutumiselle otollisia edellytyksiä.
Satu Hassi
Kirjoittaja on kansanedustaja ja eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja
Johanna Sydänmaa