Fennovoiman rakentamiseen liittyy suuret taloudelliset riskit, joilla
on myös elinkeinopoliittisia vaikutuksia.
- Kansainvälisten sähkömarkkinoiden hintakehitys: Jo hinnan pysyminen
nykytasolla tekee hankkeesta kannattamattoman. Mankala-periaatteen
mukaan omistajat ovat sitoutuneet ostamaan osuutensa sähköä
todennäköisesti markkinoita korkeampaan omakustannushintaan.
- Rakennusaikaisten kustannusten epävarmuus: Olkiluoto 3:n hinta
nousi 3,8 miljardista eurosta 8,6 miljardiin jo 2012, eikä loppua näy.
- Hankkeen aikatauluriskit: Olkiluoto 3:n piti valmistua 2009, mutta
valmistunee 2018-2020 jos hyvin käy. 10 vuoden viivästyminen ilman
sentinkään tuottoa on väkevä kustannus valtavasti pääomaa sitovalle
hankkeelle ja sen velalle.
- Ydinjätteen käsittelyn kustannukset: Fennovoima ei ole vielä
löytänyt ratkaisua tai loppusijoituspaikkaa ydinjätteille. Uusi
“onkalo” maksaisi noin 3,5 miljardia euroa, sillä TVO ja Fortum ovat
ilmoittaneet varaavansa omansa omille jätteilleen.
- Turvallisuusstandardien täyttämiseen liittyvät kysymykset:
Länsimaisen Arevan kanssa oli liikaa haasteita laadun ja
turvallisuuden täyttämisessä. Stuk on jo huomauttanut lupahakemuksessa
olleesta voimalasta, ja sehän osoittautuikin Pietarin voimalan
vanhoiksi piirustuksiksi.
- Nykyaikaisten tuotantomuotojen hintakehitys. Esimerkiksi
aurinkopaneeleiden tehdashinnat putoavat joka vuosi.
- Teknologinen nykykehitys: nykyaikaiset energiamuodot kehittyvät
huimaa vauhtia tehokkaammiksi. Hanke vaikeuttaa pysymistä
Kansainvälisessä teknologisessa kilpailussa mukana. Barac Obama arvioi
monien taloustieteilijöiden tapaan: ”The nation that leads the world
in creating new sources of clean energy will be the nation that leads
the 21st century global economy.”
Samaan aikaan sähkönkulutus on laskenut monissa Pohjoismaissa vaikka
talous on kasvanut voimakkaasti. Suomessa esimerkiksi
metsäteollisuuden sähkönkulutus on pudonnut vuoden 2006 28,1 TWh:sta
hiukan yli kahteenkymmeneen.
- Venäläinen sopimuskulttuuri: Suuri riski on siinä, että suurimpana
osakkaana on laitetoimittaja. Jos vaikkapa rakentamisen kustannukset
nousevat, laitetoimittaja-osakkaan ja muiden edut risteävät. Osakkuus
on aivan eri asia kuin aiemmat yhteistyökuviot. Venäläinen
sopimuskulttuuri eroaa voimakkaasti länsimaisesta.
- Ulko- ja turvallisuuspoliittiset epävarmuustekijät: Venäjä on
perinteisesti käyttänyt energiaruuvia ulkopoliittisena
vaikutuskeinona. Monet asiantuntijat pitävät hanketta myös outona muun
Euroopan jäädyttäessä Venäjän ydinvoimahankkeet.
Rosatomin tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan muun muassa
ydinaseita ja tukea venäläistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä
saattaa olla yksi syy siihen, miksi Rosatom lähtee rahoittamaan
laitosta Suomeen, vaikka sen kannattavuus on ontuva. Venäjä on
avoimesti ilmoittanut tavoitteekseen lisätä sekä lähipiirin että
Länsimaiden energiariippuvuutta Venäjästä.
10. Energia-alan työttömyys: Olkiluoto 3 on lähes tulkoon jäädyttänyt
energia-alan investoinnit vuosikymmenen verran. Suomalaisia yrityksiä
ei projektissa ole juuri työllistetty.
Esimerkiksi 2006-2010 Olkiluoto 3 söi 85 prosenttia Suomen
sähköntuotantokapasiteetin investoinneista, mikä hyydytti investoinnit
muihin hankkeisiin. Fennovoiman rakentaminen olisi rankka viesti
suomalaisille suunnittelijoille ja laitostoimittajille. Samaan aikaan
esimerkiksi Saksa on pelkästään vuoden 2012 aikana lisännyt uusiutuvan
sähkön tuotantoa 13 TWh, eli noin Olkiluoto 3:n mahdollisen
vuosituotannon verran.
Kunnissa on tehty sijoituspäätöksiä heikoilla tiedoilla, eikä
taloudellisista riskeistä ole käyty avointa keskustelua. Esimerkiksi
Pöyryn konsulttiselvitys Turun kaupungille oletti sähkön hintatason
nousevan 80 euroon vaikka mikään kansainvälinen tutkimuslaitos ei ole
tällaista oleta. Sekavien lähtöarvojen vuoksi vuoksi eri kunnissa on
erilaiset tuotto-odotukset samalle sijoitukselle.
Rosatom on liian suuri riskisijoitus, jonka elinkeinopoliittisia
vaikutuksia ei ole kattavasti arvioitu. Hankkeen jatkamiselle ei ole
syytä antaa lupaa.