Osa vaalikoneista on jäänyt 70-luvulle talousajattelussaan. Kysymyksessä asetataan talouskasvu ja ympäristö vastakkain. Ennen ajateltiin, että teollisuus kun saa vapaasti pilata vedet, raha haisee ja talous porskuttaa. Homma ei kuitenkaan toimi näin.
Kansainvälinen teknologinen kilpailukyky
Jos halutaan tukea vientiä, kannattaa panostaa uusiutuviin ja ympäristöteknologiaan. Tulevaisuuden talous on hiilipihiä, puhtaan energian osuus maailman energiainvestoinneista 2024 oli kaksi kertaa suurempi kuin fossiilisten.
Teollisuus on trimmattava tulevaisuuden kilpailukyvylle. Jos vaikkapa tuottaisimme vain saastuttavia autoja emmekä tekisi normiohjausta parempaan, autoteolllisuutemme tipahtaisi kansainvelisen kehityksen kelkasta.
Näin on käynyt esimerkiksi energiateknologian suhteen. Kotimarkkinoiden kysyntä on jäätynyt kun ydinvoima on rohmunnut investointirahat vientikelpoisilta tuotteilta. Osaamista olisi ollut, vaan ei kotimarkkinoita joilta ponnistaa vientiin. Uusiutuvien energioiden markkinat kasvava sellaista vauhtia, että uusia Nokioita syntyy. Kasvaille markkinoille kun on helpompi mennä kuin taantuville.
Useimmiten elinkeinojen välinen kysymys
Usean ympäristöasioissa kyse on kustannusten luomisesta toisille toimialoille, kuten vaikkapa kaivosteollisuus vaikuttaa matkailu-elinkeinoon. Ympäristövaikutuksissa tehdään valintoja elinkeinojen välillä.
Tässä muutama esimerkki:
Tekoaltaan (energiateollisuus) rakentaminen aiheuttaa raskasmetallipäästöjä Itämereen, kun sedimentin myrkyt vapautuvat. Suomi viimeisenä maana joutuisi todennäköisesti kieltämään useimpien Itämeren kalojen syönnin. Se olisi kuolinisku kalastuselinkeinolle.
Poroelinkeino kärsii susista, mutta Virossa susia on suhteessa paljon enemmän, ja siitä on tehty luontomatkailubisnestä. Kaiken maailman karhunkakkoja ryntää katsomaan turistiryhmä toisensa jälkeen.
Kustannukset veronmaksajille
Mietitään vaikkapa Talvivaaran tulevia kustannuksia veronmaksajille… sitä maksetaan vielä pitkään, kun Helsingin niemen kokoinen kaivosjätesepelikasa halutaan tehdä niin vesitiiviiksi, ettei sadevesi synnytä rikkihappoa. Ely-keskus näki vain kaivosmiesten työllistymisen. Aika kalliita työpaikkoja.
Vaikutus bruttokansantuotteeseen
Ympäristön huononeminen vaikuttaa kansantalouteen. Esimerkiksi Kiinassa saastuminen on jo merkittävä taloudellista kasvua laskeva tekijä.
Maailmanlaajuinen yhden celsiusasteen lämpötilan nousu voi tiputtaa BKT:tä jopa 12 prosenttia (National Bureau of Economic Research). Ostovoima on jo nyt 37 prosenttia heikompi kuin se olisi ilman ilmastonmuutosta. Metsäpalojen, rankkasateiden, satokatojen lisäksi rannikkokaupungit uppoavat ja monet elinkeinot kärsivät.
Terveysvaikutukset
Mieleen tulee heti näkyvät onnettomuudet. Vaikkapa Ilmastonmuutos on jo tuonut kustannuksia – esimerkiksi Porin tulvat toivat 40 miljoonan laskun ja vuodesta 2018 Saksa on käyttänyt yhteensä yli 80 miljardia euroa sääilmiöiden aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen joka vuosi.
Kysymys on laajemmistakin haitoista. Maastopalot nielevät ihmishenkiä ja pelkän kuumuuden arvellaan tappavan 2,3 miljoonaa eurooppalaista tällä vuosisadalla.
Pienhiukkaset tappavat parituhatta suomalaista vuosittain, puhumattakaan kustannuksista, joita näiden aiheuttamat terveysvaikutukset tekevät. Näitä syntyy eniten liikenteestä. Nämä eivät päädy autoteollisuuden maksettavaksi, vaan liikkumisen tuet tai uusi motari nähdään vain elinkeinopolitiikkana. Pienhiukkaset käsitetään luonnonvoimana, jolle ei voi mitään.
Sijoittajat välttävät ympäristöriskejä
Ammattimaiset sijoittajat minimoivat riskejä sijoittamalla yrityksiin, joissa yhteiskunta- ja yritysvastuu on kunnossa. Tällöin ei synny yhtä helposti ikäviä yllätyksiä.
Puhutaan myös hiilikaivosten ja muden fossiilisten polttoaineiden sijoittajakadosta. Näitä ei pidetä enää kestävinä sijoituskohteena. Jopa öljyteollisuudella rikastuneet Rockefellerit siirsivät sijoituksensa fossiilisista uusituviin.
Tarvitsemme
Tarvitsemme kokonaisvaltaista päätöksentekoa, joka huomioi riskit toisille toimialoille, ympäristölle ja ihmisten terveydelle.
Tarvitsemme myös muutakin mittarointia kuin bruttokansantuotteet, mittarointia joka huomioi ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden, luonnonvarojen riittävyyden sekä tasapainon luonnon kanssa. Hyvät planeetat ovat harvassa.
Johanna Sydänmaa