Tammikuun alussa tuli kymmenen vuotta asepalvelukseen astumisestani. Vietin kokonaisen vuoden luultavasti valtiomme miehisimmäksi mielletyssä paikassa. Samassa tukikohtakomppaniassa varusmiespalveluksen aloitti lisäkseni neljä muuta naista.
Tampereen Yliopiston tekemän tutkimuksen Naisten ja miesten vuorovaikutus ja osallisuus asepalveluksessa tasa-arvon näkökulmasta mukaan syrjintää on kokenut naissukupuolisissa varusmiehissä joka toinen ja seksuaalista häirintää joka neljäs. Voin allekirjoittaa meidän viiden naisen kohdalla tutkimuksen paikkansa pitäväksi.
Naisten osuus palvelukseen astuvista varusmiehistä kasvaa vuosittain. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä useampi nainen on myös valinnut vapaaehtoisen asepalveluksen jälkeen uran puolustusvoimissa. Tässä kehityksessä ei olla pysytty mukana kuitenkaan asenteiden ja tasa-arvon suhteen.
Edelleen jokainen nainen kuulee jossain vaiheessa palvelustaan sen, etteivät naiset kuulu armeijaan. Sukupuolen ei pitäisi vaikuttaa puolustusvoimissa, naisille ei anneta helpotuksia eikä heitä syrjitä. Samaan aikaan näemme lukuja, joiden mukaan seksuaalinen häirintä ja sukupuoleen suuntautunut syrjintä on lähes päivittäistä yhdessä isoimmista instituutioistamme.
Tytöttely on yleistä. Suoritin jatkokoulutuskaudella sotilaskuljettajakoulutuksen ilmavoimien autokoulussa ainoana naispuolisena kuudenkymmenenyhdeksän varusmiehen kanssa. Jostain syystä kouluttajien oli helppo muistaa 69 miehen sukunimet, mutta ainoan naisen nimi oli mahdoton. Olin ensimmäiset viikot pelkkä ”tyttö” kunnes en enää reagoinut ja kouluttajien oli pakko alkaa käyttämään nimeäni samalla tavalla kuin miespuolisten palvelustoverieni kohdalla. Pelkkä tytöttely ei riittänyt. Minut eristettiin yhdeksän viikon ajaksi kokonaan eri kerrokseen asumaan. Jo alokasaikana koimme, kuinka naistentupa unohdettiin usein käskynjaossa ja harjoituksiin sekä ruokailuun lähdöissä. Sama meno jatkui autokoulussa. Ainoana unohdettuna tunsin usein itseni usein mitättömäksi ja syrjäydyin tahtomattani entistä enemmän.
Armeijaan meno oli kohdallani itsestään selvää, päätin asian jo lapsena. Isäni viimeinen neuvo ennen palvelukseen astumistani oli ”huumorilla siitä selviää”. Niin selvisi. Niillä kerroilla, kun autohallilla miespuolinen skapparimme kommentoi asentoani kuorma-auton kärryn aisalla seksikkääksi kesken ajokokeeseen kuuluvan tehtävän suorittamisen, oli pakko vain naurahtaa vaivaantuneesti ja kuitata asia huumorilla. Jatkuva seksualisointi, törkeiden naista alentavien kommenttien kuuleminen ja niiden kohteena oleminen oli niin normaalia, ettei niitä edes osannut silloin kyseenalaistaa.
Vastaan usein vapaaehtoiseen asepalvelukseen liittyviin kysymyksiin. Nyt kun omasta palvelusajastani on aikaa, ymmärrän paremmin, kuinka naisvihamielisessä ympäristössä vuoteni vietin. En voi enää varauksetta suositella naisille asepalvelukseen hakeutumista, kuten nuorempana tein. Olen toki edelleen tyytyväinen valintaani suorittaa asepalvelus, mutta toivon sen tulevaisuudessa olevan parempi paikka muillekin kuin miehille.
Naisena armeijassa pärjää, kun tekee kaiken paremmin kuin muut, on nöyrä ja pysyy hiljaa. Vapaaehtoista asepalvelusta suorittaessa asennoituu siihen, ettei ole oikeutta valittaa. Nainen kokee usein armeijassa olevansa ei-toivottu, että tuntee tarvetta olla kiitollinen saadessaan olla siellä. Kantahenkilökunta ei peitellyt turhautumistaan, kun minulle sotilaskuljettajajoukkueen ainoana naisena piti usein järjestää oma tupa ja pesutilat. Ehdotin kerran voivani yöpyä miestentuvassa, ettei lisäjärjestelyjä olisi tarvittu, mutta se ei tullut kuuloonkaan vuonna 2008.
Samanlaisia kokemuksia on myös muilla tuntemillani armeijan käyneillä naisilla. Syrjintää, suoranaista naisvihaa ja seksismiä. Nämä kokemukset eivät lopu varusmiesaikaan, vaan jatkuvat siirryttäessä puolustusvoimien työntekijäksi. Hämmentävää on se, kuinka näiden ongelmien tiedetään olevan olemassa, mutta niitä ei suostuta näkemään. Naispuoliset varusmiehet voidaan jättää syrjään näennäisestä suojelunhalusta. Kouluttajat eivät luota varusmiehiin tai siihen, että he osaisivat käyttäytyä, eli olla ahdistelematta. Mielestäni tämä kertoo enemmän kouluttajasta kuin varusmiehistä. Naiset seksualisoidaan miesten taholta ja sen jälkeen naisia suojellaan miehiltä niin, etteivät he voi suorittaa asepalvelustaan tasavertaisesti.
Kaikista omista kokemuksistani, muiden asepalveluksen suorittaneiden naisten kertomista kokemuksista sekä tilastoista huolimatta tilanne ei ole toivoton. Naisten lisääntynyt kiinnostus asepalvelusta kohtaan tulee väistämättä johtamaan siihen, että tulevaisuudessa näitä rakenteita murretaan. Tänä päivänä armeijaa käyvät nuoret aikuiset, joille on normaalia, että myös naiset voivat suorittaa asepalveluksen. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat nykyajan varusmiehille paljon tutumpia käsitteitä kuin monelle heidän kouluttajistaan.
Tapasimme tammikuussa saapumiseräni naisten kanssa. Muistelimme aikoja kymmenen vuoden taakse, kun tapasimme ensimmäistä kertaa ja aloitimme vuotemme armeijan palveluksessa. Olemme eläneet jokainen tahoillamme, enemmän tai vähemmän tekemisissä toistemme kanssa. Vuosien mittaan on tullut näkemyseroja, erilaisia arvoja ja hyvin toisistaan eroavaa elämää. Kaikesta huolimatta me viisi olemme aina toistemme tukena.
Armeija on täysin oma maailmansa, jonka sisällä naisten keskinäinen lojaalius mitataan ihan uudella tavalla. Armeijassa joutuu kilpailemaan lähes jatkuvasti suorituksilla. Naiset vähemmistönä kilpailevat ensin miehiä vastaan ja sen jälkeen vielä toisiaan vastaan. Kymmenen vuotta myöhemmin olen ymmärtänyt, miten äärettömän tärkeää muiden naissotilaiden vertaistuki on ollut. Miesten edessä emme voineet näyttää tunteita saati valittaa, koska olimme itse valinneet osallistumisemme asepalvelukseen. Omassa tuvassamme, jossa oli ainoastaan naisia, saimme itkeä ja purkaa turhautumista eikä kukaan käskenyt nöyrtymään. Kun taisteluhenki alkoi loppua, tuli ystävä ja nosti leuan rinnasta ja käski näyttää mistä meidät naiset on tehty. Elinikäisiä ystäviä löytyy harvoin. Armeija on yksi sellainen paikka, josta niitä varmasti löytyy. Kiitos TKKK tupa nro. 5.
Lentosotamies Yli-Panula
Vihreiden Naisten 2. varapuheenjohtaja
Kirjoittaja hämmentää usein ihmisiä kokemuksillaan armeijasta, säiliöautoista ja Talvivaarasta.