Laura Karlin

Mitä on vihreä feminismi? Sitä pohdittiin 19.1. pidetyssä Helsingin Vihreiden Naisten eli HENNAn kolmannessa politiikkakerhon kokoontumisessa.

Kuvassa vasemmalta: Merja Kähkönen, Lasse Miettinen ja Katja Mannerström. 

 

 

 

 

 

 

 

Aiheesta keskustelemassa olivat Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto, puoluesihteeri Lasse Miettinen ja Vihreiden Naisten puheenjohtaja Katja Mannerström sekä joukko tasa-arvoasioista kiinnostuneita aktiiveja.

Vihreiden Naisten varapuheenjohtaja Merja Kähkösen ja Helsingin Vihreiden Naisten puheenjohtaja Leena Teräksen juontama ilta alkoi vierailijoiden puheenvuoroilla vihreästä feminismistä.

Lasse Miettinen nimesi Vihreän feminismin tavoitteeksi sukupuolittuneiden valtarakenteiden näkyväksi tekemisen – ja sen jälkeen niiden poistamisen. Uuden hallituksen myötä ei ole jäänyt epäselväksi, että sukupuolittuneet valtarakenteet ovat yhä voimissaan ja tasa-arvo taantumassa. Miettinen muistuttikin, ettei tasa-arvo ole koskaan valmis, vaan sen eteen on ponnisteltava jatkuvasti.

Outi Alanko-Kahiluoto kertoi siitä, miten vihreä feminismi näkyy vihreän eduskuntaryhmän työssä. Viime aikoina Vihreät ovat kunnostautuneet oppositiossa monella tapaan: on vaadittu sukupuolivaikutusten selvittämistä valiokunnissa, tilattu laskelmia hallitusten leikkausien seurauksista ja tehty yhteistyötä tutkijoiden kanssa.

Työllä on ollut merkitystä. Näkyvin voitto oli eläkkeensaajien asumistuen leikkauksista tehty välikysymys, joka johti siihen, että hallitus lopulta perui leikkaukset, jotka olisivat kohdistuneet erityisesti juuri pienituloisiin eläkeläisiin, eli enimmäkseen naisiin.

Alanko-Kahiluoto muistuttaakin, että sivistysvaltion purkaminen on yhtä kuin tasa-arvon purkamista.

Vaikka sukupuoliroolien murtaminen on vihreän feminismin tavoite, silti Vihreitä Naisia tarvitaan yhä.  Katja Mannerströmin mukaan on tärkeää, että usein politiikassa aliedustetuille naisille on puolueessa tila, mihin tulla ja missä harjoitella politiikasta puhumista turvallisessa ympäristössä. Mannerström toivoo, että tulevaisuudessa Vihreät Naiset voisivat olla sopiva paikka myös yhä useammille maahanmuuttajanaisille.

Tavoitteet julki

Puheenvuoroissa ja niitä seuranneissa keskusteluissa korostui kaksi seikkaa. Ensinnäkin vihreä feminismi ei ole vain naisten asialla, vaan kaikkien ihmisten asialla. Toiseksi feminismin määritelmistä kiistelyn sijaan tulisi keskittyä antamaan ihmisille konkreettisia esimerkkejä siitä, mihin vihreällä feminismillä pyritään.

Feminismi-sanan käyttäminen tasa-arvokeskustelussa herätti monenlaisia ajatuksia niin puhujissa kuin yleisössäkin. Lasse Miettinen oli sitä mieltä, että feminismi-sanaa on hyvä käyttää, sillä politiikka on sanoista koostuvaa toimintaa, jossa sanoilla on voimaa. Sanoilla voi myös erottautua. Tasa-arvosta puhuvat nykyään kaikki, siksi vihreiden on hyvä puhua feminismistä, Katja Mannerström perusteli.

Alanko-Kahiluodon mukaan feminismi-sanan korostamista tärkeämpää on kertoa, mitkä ovat ne tavoitteet, jota sanalla ajetaan. On hyvä osata lukea tilannetta ja pystyä asettumaan keskustelukumppaninsa asemaan. Feminismi ja suvaus voivat monista ihmisistä kuulostaa elitistisiltä ja vaikeilta termeiltä, ellei niitä ja niiden takana olevia pyrkimyksiä selitä auki.

Joskus tavoitteet on myös helpompi saada läpi, kun ajaa niitä askel kerrallaan, ei ismi edellä. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että on tärkeää kertoa konkreettisten esimerkkien avulla, mitä hyvää feminismillä voidaan saada aikaan: Jos naiset olisivat miesten kanssa tasa-arvoisessa asemassa, se lisäisi työpaikkoja ja vähentäisi köyhyyttä, miesten elinikä olisi pidempi ja syrjäytyneitä miehiä ja poikia olisi vähemmän. Esimerkkejä on monia.

 

Ilolla eteenpäin

Tasa-arvokeskustelukeskustelusta haastavaa tekee se, että se on usein tunteisiin vetoavaa. Osa miehistä myös pelkää, että naisten tasa-arvon lisääminen on miehiltä pois.

Outi Alanko-Kahiluoto myönsi, että hänelläkin nousee helposti pulssi tasa-arvoasioista puhuttaessa. Tasa-arvokeskusteluun liittyvää tunnelatausta pitäisi kuitenkin osata hyödyntää positiivisella tavalla. Suurimmalla osalla miehistä on lähipiirissään nainen, josta he välittävät: äiti, sisko, puoliso tai tytär. Alanko-Kahiluodon mielestä olisikin hyvä selittää feminismiin skeptisesti suhtautuville, miten esimerkiksi naisten palkkatasa-arvon heikentäminen vaikuttaa juuri heidän tyttäriensä tai äitiensä asemaan.

Lasse Miettisen mielestä keskusteluun pitäisi tuoda myös lisää positiivista energiaa. Vihreä feminismi on hänen mukaansa ennen kaikkea vapautusliike. Kun ihmiset vapautuvat jäykistä sukupuolirooleista, he voivat rakentaa omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Tämä hyödyttää kaikkia sukupuolia, sillä patriarkaatti ei sorra vain naisia, vaan myös kaikkia niitä miehiä, jotka eivät istu heteroseksuaalisen militaristimiehen malliin.

Toki sukupuoliroolit ovat monelle tuttuja ja turvallisia ja niistä luopuminen voi olla pelottavaa. Katja Mannerstöm kuitenkin muistutti, että se, että joku saa kokea itsensä tasa-arvoiseksi sellaisena kuin on, ei ole keneltäkään pois, vähiten keski-ikäiseltä heteromieheltä. Mannerström toivoo Vihreiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmiin mukaan myös sukupuolettomia, sillä he jos ketkä rikkovat sukupuolinormeja ja voivat toimia tiennäyttäjinä.

Myös avoin tasa-arvokeskustelu yli puoluerajojen koettiin tärkeäksi. Tasa-arvon ajamiseen kun tarvitaan mukaan muitakin kuin Vihreitä Naisia. Feminismi on kaikkien yhteinen asia. Siksi siitä pitää pystyä puhumaan sellaisella kielellä, joka aukeaa niillekin, joille feminismi on vieras sana.

———————————————————————

Hennan politiikkakerho jatkaa vihreän feminismin ilosanoman levittämistä mm. puoluekokouksessa toukokuussa. Pysy kuulolla seuraamalla meitä facebookissa tai kotisivulla https://www.vihreatnaiset.fi/helsinki/.