Hyvät vihreät ystävät, minua turhauttaa. Minua, ja meitä muita puolueen feminismejä turhauttaa, että joudumme kerran toisensa jälkeen perustelemaan omalle puolueellemme, miksi meidän pitäisi olla feministejä ja mitä feminismi on. Viimeisimpänä tuossa ennen lounasta, kun kiintiöt kahden puheenjohtajan mallista poistettiin. Eikö tämä olisi ollut sitä konkreettista feminismiä?
Ville Niinistö sanoi perjantaina, että emme ole puolue, joka hakee pikavoittoja. Ei meidän tarvitsekaan, mutta muutamien viime vaalien tappioiden jälkeen minusta tuntuu, että nyt haemme pitkän tähtäimen tappiota. Äänestäjille näyttäydymme sinä hallituksen hiljaisena yhtiömiehenä, joka periaatteistaan huolimatta on siunaamassa päätöksiä, jotka huonontavat ihmisten hyvinvointia ja nakertavat tasa-arvoa. Tämä on feminismin vastakohta.
Minä ja muut vihreät feministit olemme täällä tänään verkkosukkahousuissa, koska tasa-arvo ei ole vielä valmis. Se ei ole sitä Vihreissä, mutta ei varsinkaan puolueen ulkopuolella. Jos me haluamme muuttaa maailmaa, meidän on omalla toiminnallamme näytettävä, mihin suuntaan maailmaa pitää meidän mielestämme muuttaa. Eduskuntavaaleissa tämä viesti on pakko saada tehtyä selväksi. Vaaleihin meidän pitää pystyä lähtemään sisäisesti yhtenäisenä puolueena, joka tekee selväksi äänestäjille sekä sen, mitkä ovat meidän arvomme, että sen, että me seisomme niiden takana. Sitoudutaan feminismiin näkyvästi meidän poliittisessa ohjelmassamme ja tehdään se selväksi myös äänestäjille. Nyt seisotaan sen feminismin takana. Kiitos!
Tämä puheenvuoro on pidetty Vihreiden puoluekokouksessa poliittisessa keskustelussa 7.6.