Ajattelen sitä naista, joka lastensa kanssa joutuu odottamaan pakolaisleirillä vaikeissa oloissa Kreikan ja Makedonian rajalla.
Ajattelen sitä naista, joka saa vihapostia netissä niiltä, jotka yrittävät häntä vaientaa ammatissaan tai uhata häntä seksuaalisesti.
Ajattelen sitä naista, joka tekee töitä opettajana tai lähihoitajana ja on vaarassa menettää työpaikkansa tai ainakin lomarahojaan hallituksen leikkausten takia.
Ajattelen sitä naista, joka on kasvattanut lapsensa ja pitänyt huolta miehestään koko ikänsä, mutta joutuu elämään takuueläkkeellä kasvavien maksukorotusten aikana.
Tänään naistenpäivänä monien huomio on ruusuissa ja onnitteluissa. Jokainen nainen on ansainnut arvostuksensa. Mutta samalla ruusut ja onnittelut eivät riitä.
Tänä aikana moni naisten asemaa parantanut asia on vaakalaudalla, eivätkä parannukset ole automaattisia. Taantuman keskellä yhteiskunnan ilmapiiri on koventunut. Ns. yhteiskuntasopimus on näyttänyt asetelmaltaan jopa 1950-lukulaiselta neuvottelulta, jossa neljä työmarkkinajohtajamiestä on keskustellut kolmen hallituksen johtavan miehen kanssa. Siis seitsemän miestä. Ei yhtään naista. Yritysten toimitusjohtajissa ei paljoa naisia myöskään näe. Edistys polkee paikallaan.
Siksi naisten tasa-arvon puolesta on tehtävä töitä. Tasa-arvon eteneminen on kulkenut Suomessa rinta rinnan hyvinvointivaltion rakentamisen kanssa. Nyt, kun hyvinvointivaltio on uhattuna, myös monet naisten aseman turvanneet ratkaisut ovat paineen alla. Ennen jotenkin ajattelimme, että edistys on vääjäämätöntä.
Samalla, kun naisten asemaa erityisesti työmarkkinoilla on parannettava, on myös torjuttava heikennyksiä. Siksi kaikilta päätöksiltä on vaadittava kunnollista sukupuolivaikutusten arviointia. Sipilän hallituksen leikkaukset ovat kohdistuneet kovaa myös naisten asemaan. Koulutusleikkaukset jättävät naisvaltaisten alojen ammattilaisia työttömiksi jopa 10 000, kun esimerkiksi varhaiskasvatuksen heikennykset vaikeuttavat naisten asemaa työelämässä. Sipilän hallitus on laiminlyönyt sukupuolivaikutusten arvioinnit toistuvasti.
Nyt onkin muutettava suuntaa. Naisten asemaa on vahvistettava niin elinkeinoelämän kuin politiikankin johtopaikoilla, jotta päätökset olisivat tasapuolisempia ja osaaminen monipuolisempaa. Palkkatasa-arvon ja perhevapaiden kustannustenjaon eteen on tehtävä lisää päätöksiä. Tavoitteena on oltava perhevapaiden jako 6+6+6-mallin mukaisesti, jolloin naisten asema työelämässä ja miesten asema perheessä paranee. Kouluissa ja työpaikoilla on puututtava syrjintään ja annettava jokaiselle tilaa olla omanlaisensa. Naiset ansaitsevat sen. Suomi nousee, kun jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet.
Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja häirintään on myös puututtava aiempaa voimakkaammin. Uutena ongelmana on vihapuhe, joka kohdistuu netissä erityisesti naisiin. Euroopan Neuvoston selvityksen mukaan 26% 18-24 vuotiaista naisista on joutunut stalkkerin häirinnän kohteeksi ja 25% seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Uutena ja kasvaneena ilmiönä on myös rasistisen vihapuheen kautta naisten päättäjinä, toimittajina ja vapaaehtoisina kokema häirintä. Näille on oltava täysin nollatoleranssi – poliisin valmiutta ja resursseja ratkoa näitä uhkia on parannettava. Tässä on suomalaisella yhteiskunnalla myös laajempi vastuunkannon paikka. Päättäjien on tehtävä täysin selväksi, että Suomessa ei ole vihapuheelle tilaa.
Haluan kuitenkin myös nostaa esille pakolaisnaisten erityisen vaikean aseman. Naiset ovat myös kriiseissä heikommalla. Suomessa on jäänyt vähälle huomiolle se kuinka naispakolaisten asema on vain vaikeutunut. Jos Suomesssa kiristetään entisestään ja vaativia perheenyhdistämisen kriteereitä, heikentää se naisten ja lasten asemaa kriiseissä. Naisten ja lasten osuus Välimeren yli tulleiden pakolaisten joukossa on kasvanut lujaa vauhtia.
Euroopassa puhutaan rajojen sulkemisesta nyt kun juuri haavoittuvimmat tarvitsisivat eniten turvaa. Naisten ja lasten osuus on kaksinkertaistunut Välimeren yli tulleiden pakolaisten keskuudessa puolessa vuodessa. 56 % Välimeren yli Eurooppaan tämän vuoden aikana saapuneista on ollut naisia ja lapsia. Kesäkuussa 2015 naisten ja lasten osuus oli 27 %.
Naispakolaisten asema on vaikea myös monista muista syistä. Seksuaalisen ja sukupuoleen liittyvän väkivallan estäminen, siihen puuttuminen ja uhrien auttaminen on saatava paremmin mukaan kaikkeen pakolaisten kulkureiteillä tapahtuvaan humanitaariseen avustustyöhön.
UNHCR on painottanut, että haavoittuvimmat ryhmät tarvitsevat nopeaa, koordinoitua ja tehokasta suojelua. Yksin matkaavat pakolaisnaiset ovat erityisen heikossa asemassa, sillä heillä ei usein ole rahaa tai perheen tarjoamaa tukea ja turvaa. Naisiin kohdistuva väkivalta yksi keskeinen pakolaisnaisten haavoittuvuutta lisäävä tekijä. Myös kotoutumisen osalta huomioitava, että pakolaisnaiset kokevat usein tuplasyrjintää ja voivat jäädä kotoutumisen toimenpiteiden ulkopuolelle.
Hyvää naistenpäivää kaikille. On hetki iloita, mutta meillä riittää myös paljon töitä tasa-arvon saavuttamiseksi. Edistyksen tavoite tasa-arvosta ei toteudu automaattisesti. Kun konservatismin kylmä tuuli puhaltaa, on tasa-arvon ystävien tehtävä yhä enemmän töitä edistyksen puolesta.
Suomi on ottanut useita askelia tasa-arvon puolesta ensimmäisten joukossa maailmassa. Ei hukata tätä edelläkävijyyttä nytkään. Suomi pärjää parhaiten, kun meillä kaikilla on tilaa tavoitella unelmiamme. Ja kun tytöt saavat kiipeillä puissa siinä missä pojatkin.
Ville Niinistö
Johanna Sydänmaa